Elvis Presley. Mies joka tiedetään ympäri maailman. Legenda ja ilmiö. Elvikselle pelkästään laulaminen ei ollut lähellä sydäntä vaan esiintyminen ylipäätään, kuten näyttely. Siispä Elviksen halusta näytellä ja rahamiesten halusta tehdä rahaa syntyi 50-60 -lukujen aikana pino elokuvia joista voidaan olla montaakin mieltä. Yleensä mieli on hieman huonompi tai huvittuneempi mutta Puoliverinen eroaa joukosta edukseen selkeästi. Nimittäin positiivisella tavalla
Juoni on simppeli, puoliverinen nuorimies Pacer Burton (Presley) kamppailee villissä-lännessä intiaanien ja länkkäreiden välisessä sodassa omasta asemastaan ja yhteenkuuluvudestaan yhteisöiden välissä. Eli ei mitään uutta tähden alla? Kuitenkin..
Näyttely on keskinkertaista kaikin tavoin Elvistä lukuunottamatta joka, onnistuu roolissaan hyvin. Tunnelma on mainio, varsinkin elokuvan tunnusmusiikki ja Pacer Burtonin koti miljöineen luovat karua yksinäisyyden tuntua elokuvaan. Elokuvan on ohjannut Don Siegel, joka myöhemmin ohjasi muutaman Clint Eastwoodin elokuvan kuten Dirty Harryn joten ohjaus-puolelta ei myöskään löydy moitittavaa. Tunteikas loppu täydentää pakettia varsinkin ensimmäisellä katselukerralla. Jäljelle jää hyvä elokuva-kokemus jota voi lämpimästi suositella kaikille ”perus” Westernin diggareille.
