Hollywoodin vanha kaava menee niin, että kun keksitään ensin hyvä idea, joka kerää katsojia, niin sitä kierrätetään sitten niin kauan, kun sitä vielä viitsii joku katsoa. Jotkut elokuvat keräävät jatko-osia niin paljon, että harva enää muistaa, mikä oli ensimmäisen elokuvan idea (vrt. Perjantai 13. päivä). Kirjoittamaton sääntö kuuluukin, että jatko-osat kuuluvat olla toinen toistaan huonompia. Ainoa mielenkiintoinen asia sinänsä on tutkia, missä vaiheessa lopullinen tasonpudotus tapahtuu minkin elokuvasarjan kohdalla. Sylvester Stallone hukkasi esimerkiksi John Rambonsa kolmanteen osaan, mutta miten pärjää Rocky Balboa elokuvasarjan kolmannessa osassa?
Raskaansarjan maailmanmestariksi itsensä tyrmännyt Rocky elää elämässään nousukautta. Otteluita tulee ja menee, eikä rahasta enää ole puutetta. Avioliitto Adrianin kanssa ja pienen pojan elättäminen sujuu varsin mallikkaasti, eikä Rockylla tunnu olevan enää mitään saavutettavaa elämässään. ”Nyrkkeiltyään” hyväntekeväisyysmatsissa jättiläismäistä vapaapainijaa (Hulk Hogan!) vastaan, ja saatuaan oman patsaansa Philadelphiaa koristamaan, olisi Italian ori jo valmis lopettelemaan uransa (taas?!). Toisin kuitenkin käy, kun hävytön uusi nyrkkeilytykki Clubber Lang alkaa aukoa turpaansa jopa Rockyn kaltaiselle sympaattiselle kaverille sopimattomalla tavalla. Rocky palaakin halusta haastaa tuon ilkimyksen, mutta hänen jo vanhaksi ehtinyt valmentajansa Mickey on täysin eri mieltä Rockyn mahdollisuuksista.
Rockyt noudattelevat melko lailla Sylvester Stallonen omaa elämää, ja Tiikerinsilmän taustalla lienee Stallonen oma nousukausi. Aiemmat Rocky-leffat olivat tuoneet suurta suosiota ja samana vuonna oli ilmestynyt myös ensimmäinen Rambo. Tämä näkyy hienoisena rentoutumisena elokuvanteon suhteen, jolla on kahdenlaisia seurauksia: Stallone luottaa taitoihinsa, minkä huomaa kerronnan ja laadun rytmillisenä tasaisuutena, joka on hyvä asia. Toisaalta taas yrittämisen tuoma lisämauste katoaa.
Rocky III muistetaan parhaiten tarttuvasta Survivorin esittämästä kappaleestaan, sekä käsitteen ”eye of tiger” -luomisesta. Se on myös ensimmäinen Rocky, joka ei suoranaisesti pääty edellisten osien tapaan Rockyn kasvokuvaan kehässä. Tämä tosin on pelkkä sivuseikka, sillä muuten Rocky III on tuttu ja turvallinen Rocky-leffa, joka lataa sympaattisen päähahmonsa varaan paljon tavaraa, joka varmasti viihdyttää katsojaa. Rocky III:n vahvuus löytyykin elokuvan tapahtumista, jotka ovat edelliset elokuvat katsoneelle ja Rockya digaavalle varmasti miellyttävää seurattavaa – siitä huolimatta, ettei Clubber Lang ole täysin subjektiivisessa ilkeydessään varsinaisesti mitään legenda-ainesta Rockyn vastustajien joukossa. Mutta oikeastaan tämäkin on pelkkä sivuseikka.
Stallone on parantanut otettaan tähän leffaan. Jo edellisessä Rockyssa hän osoitti merkkejä lahjakkuudesta visualisoida tapahtumia, ja nyt elokuva näyttää ja tuntuu keskimäärin edellistä paremmalta. Elokuvassa on vähemmän laahaavia hetkiä, ja rytmi on hioutunut oikeanlaiseksi. Rocky III on toiminnallisempi kuin kaksi aiempaa osaa, mutta pitää vielä draama-vaihteensa hyvillä kierroksilla. Hyvä niin, sillä muuten elokuvan koskettavat tapahtumat tuntuisivat lähinnä typeriltä. Ei niistä tälläkään tavalla ihan kaikkia mehuja irti saada, mutta joka tapauksessa adrenaliinin ja sentimentaalisuuden ristitulesta onnistutaan keikkumaan varsin taidokkaasti. Katsojan mielenkiinto ei pääse karkailemaan elokuvan aikana kertaakaan, eikä millään muulla minkään elokuvasarjan tässä vaiheessa (no, poikkeuksena Kummisetä ja Tähtien sota) ole enää niin suurta merkitystä. Taiteellinen anti on jo annettu, nyt tarjotaan viihdettä.
Rocky III on hyvä elokuva, josta ei puutu mitään, mitä Rocky-leffat kaipaavat. Elokuvassa ei oikeastaan ole mitään muuta huonoa kuin se, että saman kaavan toistuminen alkaa jo hieman vaivata, vaikka luokin osaltaan turvallisuudentunnetta ”aivot narikkaan” -viihteen ystäville. Lisäksi se vaatii, että katsoja on edelliset Rockynsä katsonut ja pitää niistä. Tällä elokuvalla ei ole annettavaa oikeastaan kuin Rocky-faneille ja viihdettä halajaville, joten elokuvan kutsuminen turhaksi saattaa olla oikeutettua. Mutta toisaalta, voiko elokuva, jonka kanssa viihtyy näin hyvin olla ikinä täysin turha? No, ainakin se pelastaa urheilulta, jos ei muuta. Näiden seikkojen valossakin Rocky III pitää vielä tämän hienon sarjan tasoa yllä, vaikka ei kaikilta osin edeltäjilleen pärjääkään. Sen verran viihdyttävä ja hietulla rutiinilla aikaansaatu pätkä se kuitenkin on, etten epäile yhtään, etteikö se voisi joidenkin mielestä olla jopa paras osa. Kyllä tämä meikäläiseenkin iski kuin vasen koukku – jälleen kerran.
