Gone Girl on saanut paljon ylistystä osakseen. Tämä ei sinänsä ole ihme, sillä elokuva on mielenkiintoinen yhdistelmä avioliittodraamaa, katoamismysteeriä ja mediamyllytystä. Kaiken keskiössä on aviopari Nick (Affleck) ja Amy (Pike). Amy katoaa salaperäisesti pariskunnan Missourin-kodista ja pian, erinäisten paljastusten, johtolankojen ja epäselvyyksien vuoksi, epäilyt alkavat kohdistua Nickiin, joka joutuu karmean mediakarusellin vietäväksi. Vaimonsa menettänyttä miestä riepotellaan suuntaan jos toiseenkin; yhtenä hetkenä hän on kaiken menettänyt ihmispoloinen, seuraavana jo jumalaton, murhanhimoinen hirviö; kuvio joka on tuttu tosielämänkin katoamistapauksista, joita tuskin on tarpeen tässä eritellä.
Kiinnostavan elokuvasta tekee sen tietoinen leikittely näkökulmilla, asenteilla ja mielikuvilla. Se mitä ihmiset itsestään näyttävät, mitä toisilleen kertovat ja miten esiintyvät ei aina vastaakkaan totuutta. Uskottavinkin tarina voi olla valetta. Hymy väärällä hetkellä voi leimata henkilön, manipulointi, väärentäminen ja ihmisten tuhoaminen käy helposti. Gone Girl pureutuu ansiokkaasti näihin teemoihin, mutta elokuvan rakenteessa piilee sudenkuoppa, johon filmi valitettavasti lankeaa useammankin kerran. Koska elementtejä, seurattavia hahmoja, näkökulmia ja siirtymiä kahden eri aikatason ja useiden tapahtumapaikkojen välillä on paljon, on kerronta ajoittain raskasta seurattavaa ja hieman kompastelevaa. Aika ajoin Amyn päiväkirjamerkintöjen kuljettama taustatarina imaisee todella mukaansa, mutta toisinaan katsoja saa hieman liiaksikin ekspositiota. Tuntematta alkuperäisromaanin kerrontaa sen tarkemmin, voisin kuitenkin veikata, että käsikirjoituksessa on jäljitelty romaanin kerrontaa. Valitettavasti elokuvan kerronnassa runsas ekspositio ja sanallinen selittäminen ei kaikkina hetkinä toimi ja ajoittain tarina on varsin raskassoutuista seurattavaa -ei ikävystyttävää, mutta hieman puuduttavaa kuitenkin.
Näyttelijöiden työskentely on kuitenkin erinomaista ja dialogi sekä hyvin kirjoitettua että taitavasti näyteltyä. Erityiskiitoksen ansaitsevat Pike, Affleck, jotka vetävät solmuisen avioliiton koukeroissa painiskelevien päähenkilöiden roolit uskottavasti ja nautittavasti. Carrie Coon Nickin Margo-sisarena tekee myös vahvan suorituksen. Myös pienemmät osat on roolitettu hyvin, eikä yksikään suoritus ole ontuva tai heikko.
Kokonaisuutena Gone Girl on nautittava, mutta kertakatsomisena hieman raskas elokuva, joka todennäköisesti tarvitsee täydellisesti avautuakseen useamman katsomiskerran. Parhaimmillaan elokuva on viihdyttävä, hyytävä ja kieroa huumoria ripauksittain annosteleva kertomus viekkaudesta, oveluudesta, mediasirkuksesta ja manipuloinnista. Päädyn antamaan elokuvalle kolme tähteä näin ensimmäisen katsomiskerran jälkeen, mutta voipi olla että ajan kanssa opin pitämään filmistä enemmän. Joka tapauksessa kiinnostava, muttei täysin katsojan odotuksia lunastava elokuva.
