Puhelahjoissaan loistava Nick Naylor (Aaron Eckhart) on Yhdysvaltojen tupakkateollisuudelle todellinen kultakimpale. Moraaliton mies toimii näet lobbaajana. Hänen työnsä vaikeutuu rutkasti, kun miestä revitään moneen suuntaan: Vermontilainen senaattori Finistirre (William H. Macy) on tupakan vastustaja henkeen ja vereen ja ottaa tavoitteekseen painattaa jok,ikiseen tupakka-askiin karmivan näköiset sääriluut ja pääkallon plus tekstin joka varoittaa vaarallisuudesta lyhyesti ja ytimekkäästi: ”myrkkyä”. Ongelmiin lukeutuvat myös petollinen ja viekas toimittaja Heather Holloway (Katie Holmes), jonka tavoite puolestaan on kirjoittaa Naylorista lehtiartikkeli, jonka on tarkoitus raapaista pintaa syvemmältä jo valmiiksi vihattua miestä. Tappouhkauksien ja sieppauksien lomassa Naylor yrittää myös toimia kunnollisena isähahmona fiksulle pojalleen Joeylle (Cameron Bright), jota ei joutavalla sanahelinällä huijata.
Thank You For Smoking virittää jo oikeaan tunnelmaan mahdollisesti parhailla alkuteksteillä koskaan, joissa tekijäkaarti komeilee värikkäiden ja nopeasti pois liusuvien savukeaskien kyljessä samalla kun riemukas, hillittömän hauska tupakkalaulu rullaa taustalla. Jason Reitman peittoaa isänsä lähes jokaisen ohjaustyön heti kättelyssä erinomaisella ja todella hauskalla mustaa huumoria tarjoilevalla satiirilla. Kumma jos Aaron Eckhart ei nouse parrasvaloihin tämän jälkeen ilmiömäisellä suorituksellaan. Moraaliton, vain työtään tekevä isähahmonakin toimiva lobbaaja on moraalittomuudestaan huolimatta sympaattinen ja melko realistinen, jonka takia katsoja asettuu automaattisesti Naylorin puolelle. Herkullisia henkilöhahmojahan elokuvassa riittää. Varsinkin aseteollisuuden lobbaajana toimiva Bobby Jay Bliss (David Koechner) saa ilmeillään ja nasevilla repliikeillään useat naurut aikaan. Sen sijaan Heather Holloway (Katie Holmes) on elokuvan hahmoista tylsin (yllätys, yllätys) ja onneksi melko pienessä roolissa. Kumma on kun Holmesille tarjotut käsikset ovat aina yksiulotteisia ja väsyneitä, josta myös tosin johtuu Holmesin näyttely itsekkin. Spidermaneistakin tuttu J.K. Simmons on samanlaisessa roolissa kun aikaisemmissakin elokuvissa. Taaskin energisenä pomona hän hoitaa hommansa mainiosti. Elokuvan poikkeuksellisen fiksu lapsihahmo on hienosti kirjoitettu eikä käy rasittavaksi missään vaiheessa mikä on hatunnoston arvoista.
Rytmitykseltään elokuva on huippuluokkaa, eikä kerronta pääse laahaamaan missään vaiheessa. Viihdyttävyyttä elokuvassa tukee monet asiat joista ainakin mainittakoon hauska kuvan pysäytys, jossa elokuva pysäytetään hetkeksi ja Naylorin kertojaääni puhuu. Puhumattakaan Super Size Me -tyylisestä värikkäiden kuvien lisäämisestä. Huumori on laadultaan erinomaista ja nokkelia vitsejä heitellään vitsi vitsin perään kuitenkin rauhalliseen tahtiin. Jotkut heitot kutittelevat nauruhermoja komeasti. Musta huumori perustuu suurimmaksi osin näppärään dialogiin.
Hauska satiiri pistää myös oikeasti miettimään oikeita yhteiskunnallisia kysymyksiä. Musta komedia plus satiiri on alkusyksyn parhaimpiin lukeutuva.
nimimerkki: Ray Luonnonvoima
