Monty Python on käsite. Se tarkoittaa surrealistista, peribrittiläisen huoolla maulla ja korkealla sivistyneisyydellä tehtyä huumoria joka virtaa tajunnanvirtamaisella keveydellä absurdista sketsistä toiseen ja niiden välissä tiimin amerikkalainen jäsen Terry Gilliam esittää animaatiota jotka ovat kauniita, surrealistisia ja ajoittain irvokkaita, mutta koko ajan asianmukaisen hassuja.
Python-tiimin ensimmäinen elokuva elokuvallisesti ei ole minkään arvoinen eikä tarjoa sarjan faneille mitään uusia vitsejä, mutta tämä vajaan puolentoista tunnin [I]showreel[/I] tiimin tuotannosta on silkkaa huumoria. Mukana on opetuselokuva piiloutumisesta, synonyymejä vilisevä valitus papukaijasta, metsurilaulu ja luonnollisesti vuoden yläluokan ääliön valintakilpailu. Välissä kerrotaan maailman hauskimman vitsin sotilaallisesta sovellutuksesta ja unkarilaisesta sanakirjasta jonka sisältö on melkoisen hykerryttävä.
Python-tiimi tekee erinomaista työtä. Graham Chapmanin suorastaan konservatiivinen olemus moninaisina auktoriteettihahmoina repii huumoria. John Cleese on suorastaan loistava moninaisina hupihahmoina ja Michael Palinin sympaattinen olemus on hykerryttävä riitasointu monien niljaisien hahmojen kanssa. Eric Idle ja Terry Jones ovat soveliaampia jokamieshahmoina, joskin näitä käsitellään samalla pythonilaisella satiirilla. Carol Cleveland ja Connie Booth ovat sketsien naiskauneutena jota joskus tarvitaan.
Python-tiimin sketsien laatu on kauttaaltaan korkea, joskin huippujenkin joukossa on matalia kohtia. Nämä ovat silti äärimmäisen korkeatasoisia naurattajia ja silkkaa komedian neroutta. Mikäi Monty Python on vieras käsite, niin tämä on hyvä tapa aloittaa tutustuminen, mutta pythoninsa tunteville se ei tarjoa mitään uutta.
