Moneen kertaan filmatisoituun Alexandre Dumasin Kolmeen muskettisoturiin yritetään tällä kertaa puhaltaa uutta hehkua painottamalla voimakkaasti elokuvan toimintajaksoja. Valitettavasti alkuperäisen juonen sijaan D’Artagnanin hahmon ympärille on kehitetty totaalisen puhkikulutettu kostotarina.
Kuinka elokuvantekijät jaksavatkin pyörittää samoja kliseisiä tarinoita elokuvasta ja vuodesta toiseen? Tällainen satoja kertoja tehty ”näen lapsena kuinka vanhempani tapetaan, minkä kostan aikuisena” -juoni ei käy enää edes vitsistä. Muutenkin tämän muskettisoturiversion tarina on melkoisen sekavaa sillisalaattia. Tarkoituksena on vain poukkoilla paikasta toiseen ja luoda jonkinlainen pohja taistelukohtauksille.
Toimintajaksot ovatkin kiistatta tämän leffan ainoa mielenkiintoa herättävä osa-alue. Erityisesti muutamat huikeat stuntit olivat hienoa katsottavaa ja kokonaisuudessaankin toimintakohtauksiin oli saatu tuoreita ideoita aivan toisin kuin käsikirjoitukseen.
Heikon kokonaisuuden kruunuksi elokuvan näyttelijävalinnat ovat jokseenkin erikoisia. Pääroolin vetävältä Justin Chambersilta puuttuu kokonaan rooliin vaadittava karisma ja Mena Suvarikin näyttää yhä edelleen pelkältä teinitytöltä American Beautyn tapaan eikä sovi alkuunkaan D’Artagnanin rakkauden kohteeksi. Tim Roth tekee sinänsä erittäin hyvän suorituksen leffan pahiksena, mutta loistoa himmentää väkisinkin se seikka, että rooli on lähes täydellinen kopio Rothin jo Rob Royssa esittämästä hahmosta.
Muskettisoturista saavat varmasti eniten irti Hong Kong -tyylin toiminnasta pitävät, joille elokuvan juonella ei ratkaisevaa merkitystä ole. Itselleni elokuvasta jäi kuitenkin hyvin sekava ja epämiellyttävä kuva.
