Asesankari (Ladd), Shane nimeltään, ratsastaa pitkin Amerikan maita ja mantuja aikaan jolloin länsi oli vielä villi. Matka kuitenkin tyssää, kun vastaan tulee pientilus ja perhe Starrett, jolla monen muun lähellä olevan viljelijän tavoin on pientä kädenvääntöä meneillään ison, pahan karjapomon (Meyer), Rykerin, kanssa. No, Shane kuuluu hyvisten sakkiin eikä katsele moista sortoa hyvällä, vaan jää jelppaamaan perhettä. Sen seurauksena, kuten kuvitella saattaa, hiki lentää, maa pöllyää ja hevoset hirnuu.
Se seikka mikä Etäisten laaksojen miehestä pistää heti ensimmäisenä silmään, on sen äärimmilleen viety ”anti-Leone-länkkärimäisyys”. Starrettin perheen isä on rehti ja muutenkin kaikin puolin periamerikkalaisia arvoja edustava vanhanajan tervaskanto, joka ei taivu pakollakaan, äiti rakastava ja huolehtiva enkeli, ja se miehen alkukin juuri niin sympaattinen nappisilmä, että saadaan vedettyä naiskatsojia teatteriin. Ei ehkä vielä vuonna -53, mutta näin nykyaikana tällaiset vanhoissa leffoissa usein esiintyvät, kärjistykset voivat olla joillekin kohtalokas isku, joka tekee leffan katsomisesta silkkaa helvettiä. Allekirjoittanutta meininki ei pahemmin haitannut, paitsi sen pikkusankarin osalta, jonka elämän olisi henkilökohtaisesti tahtonut lopettaa aina kun tämä, kuin kunnon sopuli konsanaan, hyökkäsi TV-ruudulle pommittaen Shaneä kaiken maailman kysymyksillä. Mutta pääosin uppo oudot – poikkeuksena Jack Palance – näyttelijät olivat kaikin puolin hajuttomia ja mauttomia, eivätkä pystyneet valamaan roolihahmoihinsa kunnon turpasavottaa kummempaa eloa.
Leffasta tekee kuitenkin viehättävän paketin sen Lucky Luke-tyylinen tarina, johon katsojan on helppo sulautua heti alkumetreiltä lähtien ja tämän myötä kokea ”suuria tunteita” ja viihtyä oikein maan perusteellisesti. Tällöin myös vaipuu unholaan nuo kaikki em. sokerikuorrutukset, mutta parissa kohdassa kässärikin kyllä intautuu ampumaan hieman yli yritettäessä luoda aikaan sentimentoa ja paatoksellista paasausta. Voitaisiin jopa puhua itsetunnon pönkittämisestä, joka kyllä sopisi kuvaan, olihan kylmä sota startannut muutama vuosi takaperin. Mutta kaiken kaikkiaan kyseessä on länkkärin lastenateria, jonka kehtaa tapittaa useammankin kerran.
nimimerkki: Sappy
