Suuri Lamakausi pisti liikkeelle aika paljon roistoja. John Dillinger (Warren Oates) oli yksi niistä. FBI:n Melvin Purvisille (Ben Johnson) rikollisten nappaaminen oli henkilökohtainen vendetta.
John Miliuksen ensimmäinen pitkä leffa seuraa pankkirosvo John Dillingerin uraa. Tosiasioiden ja lähtökohtien suhteen Milius, tuo militantti ja pyssyistä pitävä zen-anarkisti on melkoisen piittaamaton, mutta nämä asiat eivät suuresti haittaa. Tämä on elokuva joka sijoittuu tunkiolle minkä isoimmat kukot ovat pankkirosvoja ja kovaotteisia jepareita. Aikakauden musiikki säestää elokuvaa missä rosvoillaan ja ammuskellaan.
Warren Oates on aika paljon Dillingerin näköinen ja Miliuksen tulkinnassa hän on röyhkeä ja antaa tekojen puhua puolestaan. Ben Johnson on röyhkeän Dillingerin yrmy vastakohta joka pössyttää sikaria roistoja niitatessaan. Muut roolit ovat valitettavasti yhden piirteen hallitsemia, joskin niistä ei voi sanoa mitään huonoa. Harry Dean Stanton näyttää kurjalta.
Vaikka Miliuksen käsikirjoitus ei ole loistotyötä niin ohjauksesta ja yleisestä meiningistä tulee hyvät pisteet. Lyijy lentää ja roiskii verta ilmoille isossa mitassa ja raatoluku mitataan kahdella numerolla. Tämä leffa on kova ja siinä on kovaa toimintaa, mutta juoni tökkii ja henkilöhahmot eivät ole kovinkaan eläviä. Niissä on yksi piirre, mutta onneksi se yksi piirre on erittäin luja sellainen.
