Mitä tulee ensimmäisenä mieleen sarjakuvakustantamo Marvelista. Ainakin ne sarjakuvat ja sitten myös heikot supersankarifilmatisoinnit. Spidermanit olivat kassamenestyksiä monessa maassa, mutta ovat tarinaltaan varsin onttoja ja keskinkertaisia. Ihmeneloset eivät ole ainakaan tähän mennessä sisältäneet muuta kuin erikoistehosteita (ai niin, ja tietenkin Jessica Alban). Hulk kuuluu myös samaan erikoistehostekategoriaan. Daredevil on karkea floppi ja säälittävän surkeahko. Jopa Marvelilta pohjanoteeraus. Kun käteen sattui muuan Marvel-pätkä The Punisher, allekirjoittanut tunsi olonsa hyvin ristiriitaiseksi, mutta samalla kuitenkin nostalgiseksi. Punisherista, eli siitä synkästä kostajasta (eikun, korjaan rankaisijasta, joka pukeutuu mustavalkoiseen pääkallopaitaan ja joka antaa rikollisille satikutia lukuisine pyssyineen. Tuo ensimmäinen Punisher-filmatisointi ilmestyi vuonna 1989 ja pääosaa, Frank Castlen roolia veti länsinaapurinpoika Lundgrenin Dolppa. Tunnelma vaan ei ollut kyseisessä filmissä oikeinlainen. Dolppa ei käyttänyt silloin vielä sitä kuuluisaa pääkallopaitaa!
15 vuotta myöhemmin ilmestyi siis Punisherin uutuusfilmatisointi. Mark Goldblatt on vaihtunut Jonathan Hensleighiin, joka ohjasi sekä käsikirjoitti uudemman Punisherin. Hensleighin tuotantoa ovat mm. Armageddon ja Jumanji. Uudempi Punisher on selvästikin aiempaa väkivaltaisempi, nihilistisempi, brutaalimpi ja jopa verisempi. Mutta, kas kummaa ei kuitenkaan parempi. Vaikka Punisher on jollain asteella machompi, ja coolimpi, siitä puuttuu silti jotain, mikä antoi potkua aiemmalle osalle. Nimittäin kasassa pito. Aiempi osa oli huomattavasti lyhytkestoisempi, ja simppelimpi niin tarinaltaan kuin hahmoiltaan. Punisher sen sijaan on paljon laajempi tarinaltaan ja hahmoiltaan. Ideavarasto laajeni laajenimistaan, kunnes huomattiin että ideat tulvivat yli. Pyramidin seinät eivät pysyneet kasassa, tai tarkemmin sanottuna eivät saaneet pietettyä sisältöä aisoissa.
Juoneltaan Punisher on siis paljon laajempi ja avarampi mitä aiempi osa. Tietenkin lähtöasetelmat ovat samat: Frank Castle (Thomas Jane) on entinen sotilas, ja huippukoulutettu erikoisjoukkojen mies. Yhden tehtävän seurauksena, hämärän mafiapomon Howard Saintin (John Travolta) poika kuolee. Saint vaatii kostoa Castlelle ja tappaa tämän koko perheen, vaimoa, poikaa ja jopa sukua myöten. Saint luulee tappaneensa myös Castlen, mutta on väärässä. Castle selviää kuin ihmeen kaupalla hengissä, mutta on muuttunut. Hän ei ole enää Frank Castle, vaan alter egonsa Rankaisija (Punisher), joka vannoo kostavansa henkensä uhalla Saintille. Ja siitähän sitten alkaa se yhden miehen sota…
Juoni on todellakin laajempi. Tarinaa kerrotaan syvällisemmin ja henkilöihin syvennytään enemmän mitä aiemmassa osassa. Ehkä vähän liiankin syvällisesti, sillä tämä osoittautuu myös yhdeksi Punisherin heikkouksista. Juoni on liian avara, ja junnaa paikoittain paikallaan hyvinkin pitkästyttävään tahtiin. Onneksi muutamat toiminta/takaa-ajo kohtaukset pistävät vähän potkua persuksille, ja antavat taas sen katsomisen mielenkiinnon. Näyttelijäpuolelta ei ole paljon mitään sanottavaa. Perussuorituksia, jotka ehkä kallistuvat hiukan negatiivisen osaston puolelle. Harva näyttelijä oikeasti osaa edes näytellä, jopa aina hyvä Travolta vetää roolinsa puolivaloilla. Thomas Jane sentään sopii hyvin kovia kokeneeksi Frank Castleksi. Tappoilme kasvoilla, hymyä ei ollenkaan. Siinäpä lyhyesti sen vähän tuntemattoman Tompan roolisuoritus.
Punisher on perusvarma toimintapätkä. Amerikkalaisista massatuotantotoimintaelokuvista se ei erotu, mutta sisältää ainakin kaksi miellyttävä ilahduttavaa seikkaa. Nimittäin kuvauspuoli ja musiikkipuoli toimii erinomaisesti. Musiikit luovat tunnelman, siis ei sitä tappotunnelmaa, vaan rentouttavan ja paikoittain ilahduttavan kaiken synkkyyden keskelle. Kuvaustekniikka on todella vauhdikasta ja kameran käyttö sujuvaa. Monet takaa-ajo/räiskintäkohtaukset näytetään monesta kuvakulmasta. Tämä tuo mukavasti lisäpisteitä pätkälle.
Kokonaisuutena Punisher on hienoisen nihilististä, runsaan väkivaltaista ja tyypillisen massatuotantomaista jenkkiactionia. Vaikka Frank Castlen, alias Rankaisijan ase ja panosvarasto oli suuri Tampa Bayssa, Leffatykissä se koostuu kuitenkin vain kolmesta patruunasta.
