Millerit kertoo pienen luokan huumediileristä, David Clarkista, jota esittää viimeaikoina komedioissa hyvää vauhtia suosiota kerännyt Jason Sudeikis (Horrible Bossess). Mies ryöstetään, hänen huumeet ja rahat viedään. Tästä ei hepun pomo, ison luokan huumebisnestä pyörittävä Brad Gurdlinger, jota esittää myös viime vuosien komedioista suosiota kerännyt Ed Helms (Hangover) ilahdu, mutta suostuu kuitenkin säästämään Davidin hengen, jos tämä hakee Mexicosta ison lastin huumeita erältä asiakkaaltaan ja tuo ne Yhdysvaltoihin Edin käsiin. Peittääkseen hankalan operaation viranomaisilta, David kerää kasaan ”perheen”. Joukkoon mukaan liittyy mm. stripparina työskentelevä Rose, jota esittää monille jo entuudestaan tuttu Jennifer Aniston, hieman hidasälyinen ja kokematon naapurin teinipoika Kenny, jota tulkitsee hieman tuntemattomampi Will Poulter ja vielä kadulla asuva kotoaan karannut teinityttö, Casey, jota esittää myös hieman tuntemattomampi Emma Roberts. Näillä aineksilla lähtee pyörimään hullunkurisen hauska roadtrip.
Pitkästä aikaa oikeasti hauska komedia. Elokuva tarjoaa moneen otteeseen ääneen naurattavia tilanteita, eikä ollenkaan häpeile hervotonta dialogiansa. Hahmojen väliset keskustelut lienevätkin elokuvan parasta antia. Juoni itsessään ei sisällä mitään erikoista kääneettä tai uutta ideaa, mutta tässä komediassa tarkoitus onkin istahtaa alas rentoon asentoon, napata popparikulho kätösiin ja nauttia nauruhermoja kutkuttavasta matkasta. Näyttelijä valinnat ovat oikeasti onnistuneita, läpi elokuvan tuntuu kuin nämä tähdet olisivat itse oikeasti matkassa säheltämässä, eivätkä yrittäisi esittään jotain hahmoa elokuvassa. Toisin sanoen näyttelijät eivät tee mitään Ledgerin Jokeriksi muuntautumisrooleja, vaan pääosin näyttelevät omaa itseään tai sellaista, millaisena heidät on totuttu valkokankaalla näkemään. Kuitenkin roolit ovat hillittyjä siihen määrin, ettei turhaan ylinäyttelyyn sorruta. Komediaan sopivaa pientä ylireagointia kuitenkin löytyy hieman, mutta se on pelkästään hyvä asia tässä elokuvassa. Kummoisempaa moitittavaa en oikeastaan yhdestäkään näyttelijästä löydä, kaikki puhaltavat yhteen hiileen ammattitaitoisesti ja ennen kaikkeaan näyttää siltä, että heillä on ollut hauskaa elokuvaa tehdessä.
Dialogi ja näyttelijät eivät kuitenkaan ole elokuvan ainoa herkku. Mukaan mahtuu myös ehkäpä jonkun sortin klassikkoainesta omaava strippauskohtaus Jennifer Anistonin toimesta. Ja vaikka tarina itsessään ei ole kovinkaan monimutkainen, rullaa se eteenpäin hyvin kivuttomasti ja omaa mieltäni ainakin miellytti se fakta, ettei elokuva junnaa paikallaan oikeastaan ollenkaan. Aina kun itse mietin, että pian voisi olla hyvä aika siirtyä eteenpäin, niin elokuvahan siirtyi uusiin kujeisiin. Tästä johtuen melkein kaksituntinen komedia vierähtää ohi hyvin nopeasti. Pituutta ei ole liikaa, eikä liian vähääkään, mutta silti elokuvan loputtua jäi tunne, että tämän voisi vaikka heti katsastaa uudestaan. Sen verran hyvän mielen elokuva kuitenkin meikäläiselle jätti. Vaikka yleisö teatterissa oli välillä turhankin äänekäs, niin ei edes se päässyt ärsyttämään, koska elokuva imaisi mukaan matkaansa nauruhermojani kutkuttaessaan sen verran napakasti.
En nyt haluaisi nostaa kenenkään odotuksia taivaisiin, mutta pakko kyllä sanoa, että Millerit on yksi hauskimmista komedioista pitkiin aikoihin, joka ainakin omissa tilastoissani nousee ehdottomasti kärkikomedioiden joukkoon. Mikä se sitten on, joka tekee elokuvan dialogista ja hahmojen kommelluksista muita elokuvia hauskempia? Lieneekö tämä näyttelijöiden tulkinnan ansiota? Varmasti sitäkin, mutta ennen kaikkeaan uskon, että elokuvaa on tehty silkasta rakkaudesta elokuviin hauskan ja toimivan tekijätiimin kanssa sen kummemmin miettimättä miten yleisöltä saataisiin mahdollisimman paljon rahaa kassaan. Vitsejä ei tyrkytetä liikaa, eikä elokuvan aikana tule sitä tunnetta, mihin niin moni komedia sortuu, että tässä on vitsi, naurappa sille. Joten jos uudempi hieman ronskimpaa huumoriakin sisältävä komedia kelpaa, niin suosittelisin ehdottomasti Millereitä.
