Lolita eli valkoiseen rotuun kuuluvan miespuolisen lesken tunnustus, kolme tavua, heleä ja makeasti sointuva nimi, joka kuuluu tytölle, josta on lähtöisin eräs Stanley Kubrickin uran mielenkiintoisimmista elokuvista.
Professori Humbert Humbert lähtee viettämään kesää työnmerkeissä maaseudulle. Hän asettuu taloksi Charlote Hazenin luo. Sitten tuleekin varsinainen pommi: Humbert rakastuu tämän teini-ikäiseen tyttäreeseen, joka on kukapa muukaan kuin tämä edellä mainittu Lolita. Humbertin sairaassa mielessä lähteekin yllättävän kiero ajatus, sillä hän naikin Charloten, jotta voisi aina olla lähellä Lolitaa. Vaan sittempäs homma vasta sotkuisaksi meneekin, kun Charlote yllättäen kuolee ja omistushaluiseksi vainoharhaiseksi, mutta kuitenkin umpirakastuneeksi muuttunut Humbert ottaa Lolitan omakseen. Vaan eipä tiedä Humbert, että hommaan on sekaantunut mestari näyttelijä ja käsikirjoittaja Clare Quilty. Enemmän kuin tietäkään…
Vladimir Nobokovin kirjan lukeneena aihe alkoi kiinnostaa myös elokuvana. Nobokovin nokkelaa sanailua en odottanutkaan voitavan siirtää ruudulle, mutta yllätyin myös, kuinka erillaiseksi Kubrick olikaan tarinan muokannut. Humbert ei tunnu tässä ollenkaan kärsivän mielihaluistaan, vaan siitä, ettei pääse toteuttamaan niitä. Kirjassa Humbert oli pedofiliasta kärsivä mies, tässä taas vain erikoisesti rakastunut. Siinä missä kirja kertoi erään pedofiilin tarinan, elokuva kertoo erillaisesta rakkaudesta.
Mutta jättäkäämme vertailut kirjan osalta pois ja keskittykäämme itseasiaan. Elokuva oli todella hyvä, sitä en voi missään nimessä kieltää. Käsikirjoitus on tehty hyvin ja elokuva pysyy mielenkiintoisena koko kestonsa ajan. Elokuva on yllättävän hyvä sekoitus draamaa, jännitystä ja hienoista komediaakin. Kubrickin Lolita sekä samalla irvailee, repii huumoria ja hauskuuttaa aiheella, että myös kertoo tuon tarinan kaikessa koskettavuudessaan ja mielenkiintoisuudessaan.
Roolisuorituksissa elokuvaa todentotta loistaa: James Mason on loistava Humbertina ja Kubrickin taitavassa ohjauksessa tekee henkilölleen pelkkää kunniaa. Tohtori Outolemmessä myöhemmin nauruennätyksiä rikkonut ja Vaalean punainen Pantteri-elokuvissa loistava Peter Sellers antaa Kubrickille esimakua koomikon kyvyistään loistavana Quiltynä. Nyttemmin on vaikea kuvitellakkaan ketään muuta tuohon rooliin. Sue Lyon loistaa myös hurmaavana Lolitana.
Kaikinpuolin Kubrickin Lolita on erittäin hieno, hieman omalaatuinen elokuva, joka on samalla 152 minuuttia täydellisesti viihdyttävä tekele, että myös koskettava, omaperäinen ja mielenkiintoinen tutkielma erillaisesta rakkaudesta ja sen vaikutuksesta ihmiseen.
Loppujen lopuksi Lolita on helppo nostaa Kubrickin mestariteosten joukkoon ylpeänä seisomaan.
nimimerkki: Sano mitä sanot
