Veljekset Heikki ja Aarre Koivulahti (Tapio Rautavaara ja Arto Mäkelä) saapuvat tukkilaisporukan mukana kestikievariin, jossa on kymmenen vuotta sitten tapahtunut murha. Kievariin on myös kätketty erään pankkiryöstön saalis. Veljesten isää pidettiin kuolemaansa asti syyllisenä ryöstöön, joten pojat haluavat puhdistaa hänen maineensa. Samaan aikaan oikean konnan kaksi kaveria (Uljas Kandolin ja Kauko Laurikainen) saapuu myös kievariin. Kievaria emännöivät hieman Justiina Puupää -hahmoa muistuttava Manta (Senni Nieminen) sekä nuori Kirsti (Tuija Halonen), johon Rautavaaran esittämä Heikki rakastuu. Mantaa sen sijaan piirittää kaksi metsämiestä (Einari Ketola ja Pentti Viljanen). Konnat päättävät pelotella kievarin porukkaa esiintymällä kummituksina saadakseen ryöstösaaliin itselleen. Soppaa saapuu hämmentämään myös Martti Seilon esittämä koominen elokuvaohjaaja Kulps, joka haluaa tallentaa uuteen elokuvaansa aitoa jätkäromantiikkaa.
Leffan ohjauksesta vastasi paremmin näyttelijänä tutuksi tullut Lasse Pöysti, jolle on leffaa tehdessä tullut hieman kiire, sillä leffan kuvausten alkaessa sen ensi-iltaan oli aikaa vain seitsemän viikkoa. Leffa kuvattiinkin hyvin nopealla aikataululla, vain kahdessa viikossa, ja se näkyy valitettavasti myös lopputuloksessa. Hauskaa ei tunnuta saavan irti oikein mistään vaikka kovasti sitä yritetäänkin, mm. vesitynnyriin kaatuilulla sekä hilpeällä tanssilla ja laululla. Myöskään mikään hirveän jännä ei leffa onnistu olemaan vaikka sitäkin kyllä yritetään.
Näyttelijöistä kukaan ei oikeastaan tee mitään erityisen hyvää roolia, mutta mielestäni parhaat roolit leffassa tekevät konnaa esittävä Uljas Kandolin sekä Rautavaaran Aarre-veljeä esittävä Arto Mäkelä. Koska Tapsa tunnetaan ennen kaikkea lauluistaan, on hänet tässäkin pätkässä laitettu lurittelemaan kitaran säestyksellä.
Vaikka kyseessä ei mikään kovin erikoinen elokuva olekaan, niin tukkilaiselokuvista kiinnostuneille tätä voisi kuitenkin suositella ja miksei muillekin vanhoista rainoista pitäville. Itse en tätä uudelleen katsoisi.
