”When a naked man is chasing a woman through an alley with a butcher knife and a hard-on, I figure he isn’t out collecting for the red cross.” Noin perustelee Harry Callahan (Clint Eastwood) tapaa, jolla erottaa syylliset epäillyistä. Loogistahan tuo on, ei käy kieltäminen.
Psykopaatti pitää San Fransiscon poliisia polvillaan vaatimalla kaupungilta 100 000 dollaria (ilmeisestikin suuri raha tuohon aikaan) jotta hän ei enää ampuisi satunnaisesti valittuja henkilöitä. Hän on jo aikaisemmin osoittanut tarkka-ampujan taitojaan, joten hänet on otettava tosissaan. Etsivä ”Likainen” Harry Callahan saa tehtäväkseen pysäyttää psykopaatin aikeet. Harryn toimintatavat ovat hieman keskivertoa ronskimmat, joten kaikki kohdalle sattuvat rikollistentaltuttamistilanteet eivät aina suju ohjesääntöjen mukaan, ja tästä Harryn esimiehet muistuttavat Harrya säännöllisin aikavälein, syystäkin. Harry on tottunut toimimaan yksin, tai ainakin edes siedettävän kumppanin kanssa. Nyt hänen vakituinen kumppaninsa on sairaalahoidossa ja hänelle lykätään kaveriksi kokematon poliisi, maahanmuuttaja, jolle Harry varsin pian näyttää kaapin paikan. Parivaljakko kuitenkin sietää toisiaan sen verran että pääsevät yhteistoimin Psykopaatin jäljille.
Likainen Harry on varmasti muiden kuin minun mielestäni ikoni toimintaelokuvien saralla. Onhan elokuva poikinut jatko-osiakin muutaman, niiden hyvyydestä ei sen enempää. Tässä elokuvassa ainoat hyvät roolisuoritukset tekevät Clint, joka näyttää elokuvassa ”nuorukaiselta” vaikka onkin elokuvaa tehdessä täyttänyt 40 vuotta, ja psykopaattia esittävä Andrew Robinson. Clintillä on elokuvassa monia huvittavia kommentteja, jotka suurin piirtein pitävätkin elokuvaa pystyssä. 1970-luvun taustameteli (ei siis musiikki) on… omalaatuista. Mistä siis peräti 3 pojoa ? Clintistä ja psykopaatista. ”Do you feel lucky ? Well, do you PUNK ?” DVD:llä ei ole mitään ekstroja.
