Lontoossa on kuultu huhuja siitä että [U]kapteeni[/U] Jack Sparrow (Johnny Depp) kerää miehistöä retkeen Nuoruuden Lähteelle. Sen perässä on Gibbs (Kevin McNally) saapunut Lontooseen, joskin [U]kapteeni[/U] Jack Sparrow kuulee siitä itse vasta Lontoossa. Sekamelska menee siis käyntiin, sillä kuningas George II (Richard Griffiths) delegoi Sparrow’n löytämään se ennen espanjalaisia jotka ovat myös saaneet jäljen. Sparrow saa siis laivan jota komentaa kaappariksi ruvennut ja jalkansa menettänyt Hector Barbossa (Geoffrey Rush), joskin taas Sparrow vaihtaa liittolaista, törmää entiseen heilaansa, Angelicaan (Penélope Cruz) ja joutuu kaapatuksi tämän laivalle jonka kapteeni on pahamaineinen Edward Teach (Ian McShane), eli Mustaparta. Luvassa on siis kaksi tuntia kevyttä viihdettä ja paha saa palkkansa. Hyvä jää ilman, mutta onnistuu kieroilemaan itsensä tilanteeseen missä ehkä hekin saavat palkkansa.
Gore Verbinski astuu syrjään ohjaajan istuimelta, Elizabeth Swann ja Will Turner katoavat tarinasta kokonaan kuten myös ekspositiota tarjonnut Ragettista ja Pintelistä koostuva duo, mutta hillitysti käytetyt mystiset elementit ja silkka viihdyttävyys ovat mukana. Elokuvan roisto on paha ja mukana on myös nuhteeton saarnasmies Philip (Sam Claflin) joka toimii pakollisen, mutta onneksi päätarinaan vain ohuesti liittyvän romanttisen sivujuonen romeona. Juliana on tietysti merenneito (Astrid Berges-Frisbey) joka saa nimekseen Syrena. Osapuolet juoksevat kilpaa kohti päämääräänsä, joskin tietysti yksi heistä jää Tšehovin pyssyn asemaan. Näennäisesti puolueeton osapuoli poukkoilee liittolaisuudesta toiseen ja pysyttelee pinnalla yrittäen samalla pedata itselleen mahdollisimman hyvän aseman.
Johnny Depp ei ehkä paljoa tarvitse [U]kapteeni[/U] Jack Sparrow’n henkilöimiseen, sillä kolmikolkkakotsa, rastat, puuhelmet, suulas asenne ja naisellinen kävely ovat tallella. Lisäksi Sparrow osaa jopa [I]suunnitella[/I] siirtojaan, joskin yksikään suunnitelma ei kestä kohtaamista vastoinkäymisten kanssa. Deppin riemukkaan toikkaroinnin vähemmän sankarillisena vastapuolena kompuroi Geoffrey Rush joka uravaihdoksen takia on ehkä hieman tyylikkäämpi, mutta ei missään nimessä jää kakkoseksi nautinnollisen ylinäyttelyn kilpailussa ja hänellä on myös henkilökohtaista kaunaa.
Penélope Cruz ei ehkä näyttelijätaidoillaan pääse loistamaan eikä (Allekirjoittaneen mielestä) kauneudessa loista, mutta tulinen latino ei [U]kapteeni[/U] Sparrow’ta pysty lirkuttelemaan kovinkaan helpolla, sillä tämän muisti ei kovinkaan usein pätki vaikka kestokännissä onkin. Katsojan mielipidettä kieputellaan hänen suhteensa ympäriinsä, joskin päätyy samaan johtopäätökseen Sparrow’n kanssa ja hyvä niin.
Ian McShane toimittaa yrmeän, hiljaisesti uhkaavan konnatyön Mustapartana jonka ei tarvitse turvautua raivoamiseen, mulkoiluun tai pirulliseen ylinäyttelyyn, sillä tasaisen vakaasti toimitettu häijyys on aivan yhtä tehokasta.
Sam Claflin ja Astrid Berges-Frisbey toimittavat toimivan romanttisen sivujuonen. Heidän työssään on voimakas tunnelataus ja onneksi ohjaaja tajuaa pitää tämän sivujuonen pääjuonesta erillään ja kehittää sen dramatiikan pääjuonen kerätessä voimia loppunäytökseen.
Lopputulos on harmitonta viihdettä. Mukana on roisto, hieman romantiikkaa, toimiva tekninen toteutus ja enemmän kuin hieman huumoria joka johtuu erinomaisten näyttelijöiden riemukkaasta ylinäyttelystä.
”[I]You savvy?[/I] ”
