Hardware sijoittuu tulevaisuuteen ja kertoo Jillistä, joka tekee romumetallista taidetta. Eräänä päinä Jillin poikaystävä, Mo, tuo tytölle läjän romumetallia. Romumetalliläjä onkin todellisuudessa vaarallinen tappajarobotti M.A.R.K. 13. Robotti aseistautuu ja muuttaa Jillin asunnon teknologiseksi helvetiksi.
Hardwaren on ohajannut tuolloin vain reilu kaksikymppinen Richard Stanley, mutta jälki on ammattilaisen. Elokuva sisältää ultratyylikkäitä kohtauksia, eikä hajoa missään vaiheessa käsiin. Elokuvan upeasti toteutettua musiikkivideomaisuutta lisää se seikka, että ääniraidalla soi sellaisia bändejä kuin Ministry ja Motörhead ja näyttelemässä ovat mukana Lemmy ja Iggy Pop.
Näyttelijät ovat jopa hyviä. Oikeus ja kohtuus- tv-sarjassa ollut Dylan McDermott tekee vakuuttavan roolisuorituksen Mona, joka tajuaa mistä on kyse hitusen liian myöhään. Myös naispääroolissa oleva Stacey Travis on vakuuttava.
Hardware nappaa parhaat palansa/ideansa Terminatorista ja Alienista ja sekoittaa mukaan omia juttujaan siten, että on puolet parempi kuin kaksi edellä mainittua klassikkoa. Tämän jälkeen ohjaaja on ohjannut pari dokumenttia, mutta yksi elokuva mahtuu matkan varrelle, nimittäin Dust Devil ja tämän elokuvan perusteella minun on pakko nähdä se.
Elokuvan tehosteet eivät ole hirmuisesti vanhentuneet vuosien varrella. Robotti on varsin vakuuttavan näköinen, eikä veritehosteissakaan ole moittimisen aihetta. Ainoastaa kaikki tietokonejutut näyttävät vähän vanhoilta, mutta se ei juurikaan haittaa. Suosittelen Hardwarea kaikille, jotka haluavat nähdä jotain saman tasoista (tai jopa parempaa) kuin Alien ja/tai Terminator.
nimimerkki: Daniel Baldwin
