Haneke iskee tällä kertaa vanhempien ja lasten välisiin suhteisiin, raadollisemmin kuin ehkä kukaan koskaan.

11.8.2010 12:11

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Benny's Video
Valmistusvuosi:1992
Pituus:105 min

Michael Haneke on tällä hetkellä ehkä paras elokuvaohjaaja, piristävä poikkeus harmaaseen 2000-luvun elokuvaohjaajien massassa. Hänen tapanaan on ruotia yhä materialistisemmaksi muuttuvaa yhteiskuntaamme. Ihmiset ovat enemmän sinut kylmien rutiinien ja elektroniikan parissa kun toisten ihmisten läheisyydessä. Haneke iskee tällä kertaa vanhempien ja lasten välisiin suhteisiin, raadollisemmin kuin ehkä kukaan koskaan.

Benny (Frisch) on kavereidensa parissa ihan tavallinen nuori. Hän on kuitenkin etääntynyt vanhemmistansa, jotka ovat lähes koko ajan töissä, ja samalla antavat anteeksi kaikki Bennyn ”kolttoset”. Väkivaltaiset videot ovat Bennyn herkkua ja hän viettää tunneittain aikaa omassa huoneessaan katsomassa sekä luomassa videoita. Eräänä päivänä hän näkee videokaupan edessä tytön katsomassa väkivaltaelokuvia. Benny kutsuu hänet kotiinsa ja seuraukset ovat karmeat.

Elokuvan näyttelytyötä ei voi liioitella. Arno Frisch tekee loistavaa työtä Bennyn roolissa. Kasvoista näkyy Bennyn nouseva eristäytyminen maailmasta, silmistä välinpitämättömyys ja hulluus, suusta kuuluu kylmän mekaanista puhetta. Ingrid Stassner vetäisee lyhyehkön roolissa kunnialla lävitse. Ulrich Mühe ja Angela Winkler ovat ehkä pelottavimpia henkilöitä kaikessa tavallisuudessaan. Oma ura ja takapuoli tulevat ensin, sitten vasta Benny itse.

Michael Haneken kosketusta elokuvaan ei voi kuin ylistää. Staattiset kuvakulmat ja minimalistinen liike antavat erinomaisesti kuvan nopeasti hajoavasta keskiluokkaisesta ydinperheestä. Musiikkia ei elokuvassa ole nuottiakaan. Katsomiskokemus on täysin katsojasta itsestään kiinni. Sitä ei muokkaa mikään musiikki, tämän on Haneke oivallisesti tajunnut. Ahdistava tunnelma on leffan aikana koko ajan päällä eikä se hellitä edes elokuvan jälkeen.

Jos siis etsit jotain lämmintä perhe-elokuvaa jossa kaikki muuttuu hyväksi lopussa, älä katso tätä leffaa. Lapset ovat kylmiä psykopaatteja, eivätkä vanhemmatkaan ole sen parempia. Ahdistuksen määrään ei auta edes inhalaattori ja elokuvakamera itsekin tuntuu olevan kylmän välinpitämätön tapahtumista. Jos kuitenkin pystyt katsomaan tämän elokuvan kananlihalle nostattavaan loppukohtaukseen saakka, olet ehkä oppinut jotain uutta elämästä ja saanut oivallisia vinkkejä lapsenkasvatukseen tai teurastuslaitteen käyttöön.

Arvosteltu: 11.08.2010

Lisää luettavaa