Anton Karasin sitra soi. Holly Martins (Cotten) saapuu Wieniin, jota sota on runnellut. Martins, amerikkalainen kirjailija, on paikalla vain, koska Harry Lime on pyytänyt häntä tulemaan. Lime, Martinsin vanha ja suuresti arvostama ystävä, on kuitenkin poistunut äkillisesti elävien kirjoista ennen kuin he ehtivät tavata. Miesparka. Auto ajoi yli. Martinsin lienee parempi palata kotiin, kun tilannekin maassa on niin surkea. Hämyisillä kujilla on kuitenkin jotain, joka herättää kirjoittajan vainun. Kuka esimerkiksi oli se kolmas häiskä, joka kantoi Harryn ruumiin pois tieltä, ja jota ei sen koomin tavoitettu? Miksi Harryn tyttöystävä (Valli) pelkää henkensä puolesta? Mitä venäläiset haluavat?
Kolmas mies on synkähkö tarina, mutta sen dialogissa ja taustamusiikissa on paljon sellaista, joka saa suupielet ylöspäin. Elokuvan alku saattaa vaikuttaa jähmeältä, mutta vauhti lisääntyy kohti loppua. Leffan yllätysmomentteja on kopioitu ahkerasti muissa elokuvissa, joten jotkut niistä eivät taatusti tule katsojalle yllätyksenä. Tarina on silti nautittava, kiitos hyvien näyttelijöiden ja tarttuvan melodian.
Filkan pääosassa nähtävä Joseph Cotten ei suoraan sanottuna ole koskaan kuulunut suosikkinäyttelijöihini. Hän on silti yksi aikansa parhaimpia näyttelijöitä ja tulkitsee sympaattista Holly Martinsia ammattitaidolla, jota moni nykytähtikin saattaa kadehtia. Trevor Howard, tunnettu brittinäyttelijä, tekee perinteisen nuuskijapoliisiroolin ja italiatar (Alida) Valli on juuri niin kaunis ja salaperäinen kuin hänen roolinsa vaatiikin. Sivuosassa vilahtava Orson Welles kruunaa klassikon läsnäolollaan, joka tunkee mahtavana Robert Kraskerin Oscar-palkituista, vinoista ja muutenkin hiukan epätavanomaisista kuvista, vaikka Wellesiä ei aina niissä näkyisikään.
