15-vuotias Tracey etsii kadonnutta pikkuveljeään. Sirpaleisissa takaumissa näytetään hänen perheensä, kiusaajansa, ihastuksensa ja etsintämatka, joka on johtanut bussin takapenkille yllä pelkkä suihkuverho.
Maureen Medvedin kirjoittama tarina on moniuloitteinen, samaan aikaan toiveikas ja toivoton. Se esittää, kuinka unelmat ja painajaiset risteävät. Ja kuinka teinityttö yrittää pärjätä niiden keskellä. Perheongelmat, kiusaaminen, syrjäytyminen ja seksi ovat keskeisiä teemoja.
Monta kuvaa samanaikaisesti yhdistävä leikkaus ei ole sekava, vaan tuore ja mielenkiintoinen. Se symboloi Traceyn maailman sekavuutta. ”How can you know what’s true, when you’ve got the whole world inside your head?”
Näyttelijät, etupäässä Ellen Page, onnistuvat upeasti. Samoin ohjaaja Bruce McDonald. The Tracey Fragments tunnelma luodaan pienillä asioilla, kuten bussissa ilman syytä nauravalla miehellä. Elokuvan reilun tunnin kesto on sopiva, sillä yhtäaikaiset kuvat tiivistävät sitä.
Elokuvasta ei löydy mitään vikaa. Miten sitä sitten kuvailisi? Kaunis. Haastava. Pysäyttävä.
