Eddie Brock (Tom Hardy) onnistuu töppäilemään itsensä pois työstään. Sitten Annie (Michelle Williams) lemppaa hänet. Samoihin aikoihin megarikas Carlton Drake (Riz Ahmed) tekee tutkimuksia amorfisilla muukalaiseliöillä ja hullun tiedemiehen mukaisesti loikkii aika isoin askelin kokeiluasteissa ja Eddie Brock sukeltaa pohjalle. Pari pientä yhteensattumaa laittaa Eddie Brockin luvattomalle kiertueelle Draken kellareihin ja neljännen asteen lähikontaktiin amorfisen muukalaiseliön (Tom Hardy) kanssa. Sitä hän ei tiedä, mutta pään sisällä tulevat äänet ja erinäiset kovanaamat ovat merkki jostain isosta. Eddie Brock ja lismainen muukalaiseliö ovat kollektiivi-identiteetti [I]Venom[/I] ja se pistää rähinäksi jonka päämäärä on hyödyntää molempia.
Kun lähtökohtana on parhaimmillaankin muukalaista moraalia noudattavan ja aivoja syöpöttelevän limaisen avaruusolion ja epäonnisen reportterin vähemmän tasapuolinen liittouma niin sitä odottaa karkeaa kielenkäyttöä, irti pureksittuja päitä ja verimössöä joka saa rikospaikkoihin erikoistuneet siivoajat lopettamaan työnsä. Allekirjoittaneen bio-optiikoihin iski ensimmäisenä elokuvan elokuvan epäillyttävän alhainen ikärajoitus. Onneksi leffa rakentaa skenaarionsa erittäin tehokkaasti velloen löhnäisyydessä. Sitten meininki kehittyy vielä paremmaksi sopeutumisongelmien ilmaantuessa ja hienoista jännitystäkin on luvassa. Monen käsikirjoittajan (huono enne) soppa alkaa maistua melkoisen hyvältä. Mukana on mustaa komediaakin värittämässä meininkiä ja ensimmäinen toimintakohtaus pääsee herkuttelemaan Venomin kauhupotentiaalilla. Sen jälkeen kaikki hajoaa tuhannen rikkonaiseksi sekametelisopaksi mikä aina ajoittain väläyttää massiivista kuohimisarpea joka syntyy punaisen näkyessä tuottoprognoosissa. Ruben Fleischer ohjastelee leffaa joka ottaa Marvelin kaikista kauhuleffakelpoisimman mörön ja kuohitsee sen täysin elinkelvottomaksi torsoksi siitä mitä se voisi olla – elokuvana ja hirviönä. Mukana on myös täysin tarpeetonta ihmissuhdesoopaa värittämässä puhtaasti toiminnalliseksi tarkoitettua tarinaa ja varsinainen juonikin etenee pikajunan nopeudella.
Tom Hardy on erinomainen näyttelijä joka pystyy toimintaan ja draamaan. Eddie Brock on melkoisen epäsympaattinen liero vaikka onkin pohjimmiltaan hyvää tarkoittava ja Venom on riemukkaan sosiopaatti avaruuslisma joka kylläkin huomaa että telluksella on mukaviakin asioita ja paljon päitä pureksittavaksi. Riz Ahmed huokuu niljaa koko olemuksellaan ollen rikkaiden ja hulujen tieteilijöitten parodia joka luonnollisesti on pelkkä paahtopaistikelpoinen pelinappula. Michelle Williams on melkoisen päälleliimattu tarinan toiminnallisessa osuudessa vaikka muuten ei erityisemmin ole kelvoton ja näyttää vielä erityisen kammottavalta yhdessä erityisen kolkossa kohtauksessa. Roolitukset ovat yllättävän jämeriä ja Woody Harrelson pohjustaa jatko-osaa hölmön käkkärätukan kanssa.
Kokonaisuutena [I]Venom[/I] on liköörikonvehdin vielä keljumaisempi versio missä herkullisen supersankari-kauhukerroshärkäburgerin alkupuoli on vankasti juuri sitä (joskin liian miedosti maustettua) ja sitten katsoja puraisee suoraan höyryävään kiintoulosteeseen ja sellaisen äkkikäänteen jälkeen ei hieno aloitus tai pari hyvää hetkeä pelasta. Elokuva millä oli potentiaalia olla mestariteos ja se tieten tahtoen välttää ne kaikki ratkaisut joilla [I]Venom[/I] olisi sitä ja jäljelle jää täydellinen epäonnistuminen.
