Louis Mazzini D’Ascoyne (Dennis Price), D’Ascoynen kymmenes herttua odottaa teloitustaan. Hänen kirjoittamansa muistelma noususta asemaansa on kerronnan pohjana. Sukuhistoriansa hyvin tunteva Louis aloittaa nousunsa perimysjärjestyksessä hyvin nopealla tavalla raivaamalla nuoren Ascoynen (Alec Guinness) tieltään. Sen jälkeen luvassa ovat muut D’Ascoynen sisäsiittoisen suvut edustajat, joskin amiraali D’Ascoyne (Alec Guinness) hoitaa Louisin työn itse. Naisnäkemystä toimittaa lapsuudesta tuttu Sibella (Joan Greenwood) ja Edith D’Ascoyne (Valerie Hobson).
Musta komedia irvailee peribrittiläiselle yläluokalle. Rikkaat, mutta tekopyhät aateliset ovat pilkan kohteena ja samoin anglikaaninen kirkko saa iskunsa pilkkakirveestä kirkkoherra D’Ascoynen (Alec Guinness) tylsyyden myötä.Samoin ei säästy naisten vapautusliike Lady Agathan (Alec Guinness) myötä. Henkilöt jäävät ajoittain ohuiksi, mutta rento tunnelma ei ole yhtään haitaksi.
Dennis Price on erinomainen kostonhimoisena perijänä ja onnistuu pitämään sympatiat puolellaan. Herttuana Mazzini käyttäytyy liioitellun huolitellusti mikä lisää irvailun tehokkuutta ja luonnollisesti käyttää asemansa mahdollistamia etuja hyödykseen.
Joan Greenwood ja Valerie Hobson Mazzinin elämään vaikuttavina naisina tekevät hyvää työtä ja erityisesti Greenwood saa suoritukseensa kolkkoa huumoria. Hobson jää kauas taakse, mutta on silti toimiva.
Todellisen kuningas- tai paremmin sanoen herttuasuorituksen tekee Alec Guinness kahdeksikkoroolissaan. Kerronta-aika ei salli tehdä kaikista sisäsiittoisen D’Ascoynen suvun jäsenestä tarkkaa käsittelyä, mutta selväksi tulee silti se että kyseessä on lyhyesti sanoen naurettava lauma reliikkejä joiden katoaminen maailmasta oli pelkästään hyvä asia. Guinness on erinomainen kaikissa muodoissaan ja koska kyseessä on sama suku on selkeä yhdennäköisyys täysin hyväksyttävissä. Tehosteitakin on mukana ja ne toimivat.
Kokonaisuus on satiiri brittiläisestä yläluokasta. Se on rappeutuva lauma sisäsiittoisia snobeja ja siihen pyrkivät taas ahneita kelmejä. Kumpikaan ei säästy pilkkakirveen iskuilta ja lopputulos on viihdyttävä satiiri. Hetkittäin mukana on tyhjäkäyntiä, mutta käänteet seuraavat toisiaan ja alkukohtauksen esittämä tilanne tulee odottamattomasta kulmasta ja muutenkin koko elokuvan ajan tapahtuu kaikkea mahdollista.
