Eternal Sunshine of the Spotless Mindilla pankin räjäyttänyt Michel Gondry ohjasi hittielokuvansa jälkeen todella mielenkiintoisen The Science of Sleepin. Olen nyt muutaman kerran katsonut kyseisen leffan ja pidän siitä todella paljon.
Stéphane Miroux -nimisellä heebolla on vaikeuksia erottaa uni todellisuudesta. Stéphane muuttaa elokuvan alussa Ranskaan äitinsä luokse. Hänen isänsä on kuollut syöpään. Hän saa töitä pienestä kalentereita suunnitelevasta firmasta. Työ osoittautuu tylsäksi, kun Stéphanen ideoita ei hyväksytä. Tässä kaikessa hässäkässä hän vielä tutustuu naapuriin muutavaan Stéphanieen. Yhdessä he naapurin kanssa jakavat lapsenmielisiä ajatuksiaan…
Michel Gondry todistaa The Science of Sleepillä, ettei tarvitse Charlie Kaufmanin kaltaista käsikirjoittajavirtuoosia rinnalleen. Gondry pärjää vallanmainiosti omalla kässärillään, ja onnistuu luomaan hauskoja unijaksoja elokuvaan. Välillä unet ovat totaalisen yliampuvia pahvisine lavasteineen, kun taas välillä niitä on vaikea erottaa todellisuudesta.
Parasta elokuvassa on kuitenkin Gael García Bernal, joka on hyvin sympaattinen pääosassaan. Varsinkin unijaksosoissa Bernal pääsee irrottelemaan oikeen kunolla. Muutkin näyttelijät ovat hyviä. Varsinkin Stéphanen työkaverit ovat värikkäitä persoonia, joista Alain Chabat tekee hauskimman roolin kiusanhenkisenä työtoverina.
Tätä elokuvaa voi suositella kaikille, jotka haluavat elokuvalta huumoria, mutta myös vakavampaa sisältöä. Lisäksi, jos muu Gondry-tuotanto on kolahtanut, on tämä pakko katsoa.
nimimerkki: Tumppimies
