Hacksaw Ridge perustuu tositapahtumiin ja toisen maailmansodan taisteluun Hacksaw Ridgestä (ridge=kukkula suomeksi), joka sijaitsee Japanin Okinawassa. Elokuvan pääroolissa nähdään Andrew Garfield (The Amazing Spider-Man), joka suoriutuukin roolistaan todella hyvin.
Elokuvan on ohjannut Mel Gibson jonka ohjaamia elokuvia ei olekaan tullut vuoden 2006 Apocalypton jälkeen. Joten onkin mukavaa, että Gibson on jälleen päätynyt ohjaajan paikalle. Sillä elokuva on jälleen vahva taidonnäyte häneltä. Gibson tekeekin todella hyvää työtä ja onnistuu kuvaamaan tapahtumia todella toden tuntuisesti ja jopa piinaavasti. Gibson on jo onnistunut voittamaan ohjauksestaan palkinnon ja uskonkin, että hän on hyvin vahvoilla mm. Oscar kilvassa. Myös moni muu on epäillyt että Gibsonilla on hyvät mahdollisuudet isoihin palkintoihin, kunhan palkinto kausi kunnolla pääsee alkamaan.
Elokuvassa nähdään Andrew Garfieldin lisäksi mm. Vince Vaughn, Sam Worthington, Hugo Weaving ja muutamia itselleni tuntemattomampia näyttelijöitä. Ehdottomasti parhaan roolityön tekevät Andrew Garfield ja Vince Vaughn, jotka molemmat ovat elokuvassa todella hyviä. Toki Vince Vaughnin rooli on kuin suoraan Full Metal Jacketistä. Sillä hänen roolinsa on todella samanlainen kuin R. Lee Ermeyn rooli Full Metal Jacketissä ja Vaughn jopa yrittää osaltaan toistaa näitä kuuluisia maneereita. Onneksi Vaughnin rooli kuitenkin lopulta eroaa R. Lee Ermeyn Full Metal Jacketin roolista sen verran, että lopulta hahmot ovat aika erilaiset. Vaikka samoja piirteitä on siis havaittavissa. Elokuvassa on myös muita kohtauksia jotka tuovat Full Metal Jacketin mieleen. Hacksaw Ridge kuitenkin toimii hyvin elokuvana, vaikka se välillä joitain muita elokuvia saattaisikin muistuttaa. Hugo Weaving Desmond Dossin isänä on myös todella hyvä. Weavingin hahmo on sotaveteraani, josta on tullut melkoisen kova ja vihamielinen henkilö ja Weaving näyttelee häntä onnistuneesti.
Elokuvassa Andrew Garfieldin näyttelemä Desmond Doss päättää värväytyä armeijaan, jotta hän pääsee osallistumaan toiseen maailmansotaan ja varsinkin Japania vastaan. Doss haluaa lääkintämieheksi, mutta jo koulutus kaudella mutkia matkaan tuo se, että Doss ei suostu edes koskemaan aseeseen saati käyttämään sellaista. Tämä tuokin aivan erityisen näkökulman sota elokuvaan. Sillä harvoin niissä kukaan kieltäytyy aseista, saati ainakaan päähahmo. Tämä tekee elokuvasta juuri mielenkiintoisen ja erilaisen, sillä ei oikein tiedä mitä tuleman pitää.
Elokuvassa nähdään silti tuttuja sota elokuvista olevia aspekteja, kuten mm. ennen sotaa oleva koulutus kausi sen tuttuine kommelluksineen. Sillä Desmond Doss kokee ongelmia niin armeijan johdon kuin myös miehistön kanssa, koska hän kieltäytyy aseista. Jonka jälkeen nähdään itse sotaa, joka onkin kuvattu todella hyvin ja näyttävästi. Vaikka koulutus kausi onkin hyvin tehty ja siinä on myös hauskoja piirteitä, niin se on silti päällisin puolin juuri sellainen kuin niin monessa muussa tämän tyylisessä elokuvassa. Kun taas sota itsessään vaikka sekin noudattaa tuttuja kaavoja, poikkeaa se juuri sillä, että päähahmo on lääkintämies joka ei suostu aseisiin koskemaan. Mikä tekeekin sodasta mielenkiintoisen ja erilaisen. Se myös on toteutettu todella hyvin.
Elokuva on paikoitellen hyvin tunteikas ja kuvaa mahtavasti niitä. Se myös on paikoitellen hieman ehkä jopa ahdistava ja väkivaltainen, mutta niinhän sota elokuvat usein tuppaavat olemaan. Elokuvassa nähdään siis muutakin kuin pelkkää sotaa, sillä mukana on todella hyvä tausta tarina päähahmolle. Elokuva käy myös hyvin läpi syitä miksi Doss ei halua aseisiin koskea. Elokuvassa nähdään myös muutakin tausta tarinaa ja kerrotaan, mikä teki Dossista juuri Dossin. Ja onhan mukana myös rakkaustarina, niin kuin lähes aina tällaisissa elokuvissa on. Omalla tavalla se myös tekee hahmosta samaistuttavan ja inhimillisen, sekä osaltaan ehkä auttaa pitämään hahmosta enemmän. Dossin tausta tarina on myös hieman surullinen ja siinä on mukana muutama syy miehen aseistakieltäytymiseen ja uskontoon turvautumiseen. Toisaalta elokuvan alku, jossa käydään läpi hahmon alku tarinaa ja taustoja on ehkä hieman pitkäveteistä paikoitellen. Kuitenkin koulutus jakso ja varsinkin itse sota on tehty sen verran hyvin, että elokuva on silti todella hyvä.
Elokuvan musiikit olivat todella mahtipontiset ja hyvin Hans Zimmermäiset. Vaikka Zimmer ei itse vastaakaan elokuvan musiikeista, vaan Rupert Gregson-Williams. Gregson-Williams kuuluukin Zimmerin säveltäjä firmaan. Joten hän on selvästi saanut vaikutteita Zimmeriltä ja tehnyt tämän kanssa yhteistyötä. Jonka takia musiikissa onkin selviä Zimmer vivahteita. Musiikkeja oli käytetty todella hyvin ja ne toivat kohtauksiin lisää syvyyttä ja tunteita ja niitä käytettiin hyvin korostamaan tapahtumia.
Elokuva on todella hyvä taidonnäyte Mel Gibsonilta ja näyttää, että kyllä hän edelleen osaa elokuvia tehdä. Olikin hienoa nähdä pitkästä aikaa Gibsonin ohjaustyötä, sillä miehellä ei sellaista ole hetkeen tullut. Vaikka Gibson on hyvä näyttelijä, oli ihan hyvä, että häntä itseään ei elokuvassa nähdä. Vaan hän on keskittynyt pelkästään ohjaamiseen. Hacksaw Ridge on kokonaisuutena myös parhaita sota elokuvia hetkeen ja se on tehty todella mallikkaasti.
Kokonaisuutena todella hyvä elokuva ja suosittelen sitä kaikille. Varsinkin jos pitää Gibsonin ohjaustöistä, sota elokuvista tai muuten vaan todella vahvasta ja hyvin tehdystä draama elokuvasta
