Billy Costigan (Leonardo DiCaprio) omaa räjähdysherkän luonteen. Se lennätti hänet poliisikoulusta. Irlantilaiskelmi Frank Costello (Jack Nicholson) kiinnostuu. Costellolla on oma vasikka, Colin Sullivan (Matt Damon) osavaltion poliisissa. Billy on kylläkin itse osavaltion poliisin vasikka Costellon liigassa. Luvassa on gangsterointia. Se tarkoittaa tarkoituksetonta väkivaltaa ja kieroilua pään hajotessa stressiin.
Martin Scorsese oli tehnyt pitkän uran mafiakelmien ja New Yorkin parissa. Ukko sitten siirtyi pohjoisemmaksi USA:n itärannikolla Bostoniin ja alkoi kuvailla irlantilaisen syntyperän gangstereita ja näitä jahtaavia poliiseja joista jotkut ovat jopa rehellisiä. Kuvattavat gangsterit eivät ole yhtä tyylikkäitä kuin Scorsesen vakioaiheen kelmit, mutta ovat aivan yhtä väkivaltaisia, petollisia ja vastenmielisiä. Leffa alkaa hitaasti ja vasta hiljalleen paljastaa keskipisteinä toimivien vasikoiden henkilöllisyyden ja käänteitä on luvassa monissa suunnissa.
Leonardo DiCaprio on äärimmäisen hermoja raastavassa tilanteessa keskellä hyvin häijyjä rikollisia ja Jack Nicholson on se kaikista isoin rikollinen joka käskee välittömästi ilkeitä kätyreitä. Matt Damon on tyylikäs näljäke joka heitti luotettavuutensa menemään aikoja sitten ja saa jatkuvia muistutuksia siitä. Ramon Estevez on hillitysti isällinen auktoriteetti ja Mark Wahlberg on maailman pilkallisin apuri ja maanitteli Oskuakin herjoillaan. Roolitukset ovat erinomaisen vankasti tehtyjä ja ilmankin vakiokaartiaan Scorsese osaa kiskoa esiin vakuuttavia suorituksia.
Aihepiirin vaihdos teki Martin Scorseselle pelkästään hyvää, sillä tiivis juoni antaa ihan aidolle jännitykselle kasvutilaa ja pitää katsojan mielenkiintoa yllä muullakin kuin väkivallan räjähdyksillä ja kekseliäällä naljailulla. Väkivalta räjähtelee ilmi ja naljailua on luvassa, mutta ne palvelevat tarinaa ja tarina on hyvä. Loppuspoilerina vasikka tulee tapetuksi.
