Dreamworks Animationin vuoden toinen ensi-ilta elokuva Trolls vie katsojat ysärilelupeikkojen maailmaan. Tällä kertaa, 2010-luvulla, trollit ovat tietysti entistä värikkäämpiä ja fledat viuhuvat pilvissä. Heidän elämänasenne koostuu tanssista, laulamisesta ja halimisesta. Glitterpommit räjähtelevät kun trollit reivaavat uv-sekoilubileissä ja meininkiä johtaa pinkkipäinen trolliprinsessa Poppy. Toki joukkoon mahtuu yksi jurmu ja pessimisti trollikin, Risu, joka paasaa positiivisuuspilvessä oleville lajitovereilleen pikkutrolleja ahmivista sammakkomutanteilta näyttäviltä bergeniläisistä: jos trollit kiljuvat ja pitävät kajareita liian kovalla, bergeniläiset kuulevat kohta missä trollit ovat piileskelleet viimeiset 20 vuotta ja tulevat syömään heidät!
Ja niinhän siinä sitten käykin, että kaltoin kohdeltu bergeniläiskokki Chef kuulee megabileiden paukkeen ja tulee nappaamaan vyölaukkuunsa muutaman trolliparan, jotta voi korjata asemansa muiden bergeniläisten silmissä. Itsepintainen ja aina tsemppiä ylläpitävä Poppy päättää kuitenkin pelastaa ystävänsä joutumasta bergeniläisten makupaloiksi ja saa avukseen vastakohtansa Risun. Siitä seuraa ryminää ja täpäriä tilanteita, kun täytyy pelastaa ystävät ja samalla vähän koko universumi.
Jos silmät huutavat sekoamisesta jo sateenkaarenväreissä loistavista promojulisteista, elokuva kannattaa kiertää kaukaa. Jos kuitenkin kiinnostaa vähäsenkin minkälaisen kokonaisuuden Dreamworks on saanut kasaan oivallisesta maaperästä ja lapsettaa sopivasti, elokuva kannattaa tsekata.
Juoni ei maata mullista, mutta turhalta tyhjäkäynniltä ja mesoamiselta kuitenkin vältytään. Poppy on varsin geneerinen nykyajan tyttösankari ja hänen kimitys voisi käydä hieman raskaaksi, ellei elokuvan aikana suloisen kasvutarinan kokeva Risu olisi hänen aisaparina. Heidän välinen sanailu on elokuvan hauskinta antia (random trollien random välikommenttien jälkeen). Bergeniläisen kiltin piikatytön Bridgetin tuhkimotarina on myös ihastuttavaa seurattavaa. Elokuva pääpahis Chef jää valitettavan kasvottomaksi hahmoksi, täytyyhän jonkun lastenelokuvassa olla se pahakin.
Dreamworksin animaattorit ovat löytäneet raikkaan tavan luoda trollien maailman. Tietokoneanimaatio leikittelee orgaanisilla materiaaleilla: on huopapintaa, lankahämähäkkejä ja glitterkimalletta. Elokuva vilisee yksityiskohtia. Väripaljous on niin kantava osa elokuvaa, että 3D-laseja en suosittele sitä synkistämään. Leffan soundtrackin takana on Justin Timberlake. Biitit ja laulunumerot onkin kohdallaan läpi elokuvan. Timberlake toimii myös alkuperäisversiossa Risun ääninäyttelijänä, mutta itse olen henkeen ja vereen suomidubien puolella. Hämmentävästi yksi laulunumero oltiin kuitenkin jätetty dubaamatta, vaikka muut biisit oltiin saatu käännetyä suomeksi varsin soljuvasti.
Trollsit on ehtaa nykyajan animaatiota: pursuavan täynnä hyvää mieltä, karkkia silmille ja naiveja elämänviisauksia, joka ei tänä aikana ole ollenkaan huono juttu. Elokuvaa palauttaa myös Dreamworksin tutulle tasolleen kammottavan Kung Fu Panda kolmosen jälkeen. Trolls on oiva jatke jo ennaltaan mainiolle animaatiovuodelle, vaikka kyllä Illuminationin Lemmikkien salainen elämä ja Disneyn Zootopia pisti vielä kovemmat kortit pöytään.
