Chevy Chase vei vuonna 1983 Griswoldin perheen läpi Yhdysvaltojen hurjalle automatkalle Harold Ramisin ehkäpä parhaimmassa ohjauksessa ja John hughesin terävämmissä käsiksessä Faijalla homma hanskassa. Pari vuotta myöhemmin loistava menestysfilmi sai jatkoa, kun Chase päätyi näyttelemään taas amerikkalaista perusjoeta nimeltä Clark Griswold, joka vie perheensä tällä kertaa Euroopan reissulle. John Hughes jatkoi käsikirjoittamista (tällä kertaa tosin yhdessä Robert Klanen kera), mutta hyvän huumorintajun omaava Harold Ramis vaihdettiin aloittelevaan ohjaajaan Amy Heckerlingiin (mm. se Bruce Willisin höppänä vauvaleffa Hei, kuka puhuu sekä loistavat nuoristotutkielmat Clueless ja Kuumat kinkut), jolla on selvästi intoa taitoa enemmän. Griswoldin perhe lähtee siis uudelle matkalle, tällä kertaa Eurooppaan. Mukana on luotettava Clark-isukki, joka haluaa nauttia loman jokaisesta mahdollisuudesta. Ellen-äiti (Beverly D’Angelo) luottaa täysin miehensä tolailuihin, kun murrosikäiset lapset Audrey (Dana Hill) ja Rusty (Jason Lively) suhtautuvat niihin epäilevämmin. Niin tai näin, perhe matkaa Euroopan maasta toiseen voitettuaan tietokilpailun. Ranskassa tutustutaan sitten paikalliseen kulttuuriin ja Saksassa käydään katsomassa kaukaisia ”sukulaisia”.
Amerikkalaisen perusperheen satiiri toimii jälleen, ei kuitenkaan ehkä yhtä loistavasti kuin edeltäjässä. Yhtä tarkkoja havaintoja ei kuitenkaan tehdä eurooppalaisesta kulttuurista kuin amerikkalaisesta meiningistä, sillä leffa pelaa liikaa tuttujen kliseiden ja ennakkoluulojen varassa. Eurooppalaiset puhuvat hassusti ja näyttävät mielellään tissejä, okei, haha. Ihan hauskoja juttuja on kuitenkin mukana ja meno on hieman härskimpää kuin Amerikan lomassa, mutta sketsien rytmitys ei toimi vaadittavalla tavalla johtuen kokemattomasta ohjaajasta. Hyviä irtovitsejä ja jippoja löytyy, mutta röhönaurut jää tarjoamatta ja katsojalla on vähän pettynyt mieli ykkösen riehakkaan huumori-ilotulituksen jälkeen.
Chevy Chase on kuitenkin aina äijä paikallaan. Hänen dialogiin panostava huumori toimii leffasta toiseen, minkä vuoksi valitsisin hänet parhaimmaksi kasarikomedian tähdeksi. Kasarin vangiksi jäänyt Chase on leffan parhaita puolia, sillä hauskuuttamisen hän kyllä taitaa. Beverly D’angelolla on on selvästi tarpeeksi huumorintajua tällaiseen toilailuun, joten hän sopii hyvin roolittamaan Griswoldin perheen äitiä. Lapsia esittävät Dana Hill ja Jason Lively ovat sen sijaan aika tylsiä. Maininnan ansaitsevat brittiläiset komedianerot Mel Smith, Robbie Coltrane ja Monty Pythonin Eric Idle hauskoissa sivurooleissa. Näyttelijät osaavat siis hommansa, eli hyvä hyvä.
Mieletön kesis on ”ihan kiva” kasarikomedia sellaista haikailevalle. Eli toisin sanoen kyseessä on huoletonta hömppää, jota katsoo mielellään aivojen ollessa nollatilassa. Hieman tylsä revittely kuitenkin kyseessä, sillä näistä aineksista olisi saanut kasaan paljon hauskemmankin leffan.
