Heti Aladdin-tykitykseni julkaisun jälkeen päätin samassa piirrettyjen nostalgiahuumassa kaivaa hyllystä toisen ehkäpä itselleni legendaarisemman leffan eli Leijonakuninkaan. Kyseinen pätkä on täysin ensimmäinen näkemäni elokuva koskaan ja varmasti katsottu läpi elämän aikana semmoiset yli 15 kertaa. Aina vaan jaksaa viihdyttää.
Iso, voimakas ja mahtava johtaja-aineksen omaava kuningasleijona Mufasa hallitsee jellonien kutsumaa Jylhäkalliota hyvin eikä kukaan valita miehen työskentelystä, mutta kunkku omaa vallasta kateellisen veljensä Scarin, jolla on salaisia yhteyksiä leijonien perivihollisiin, hyenoihin. Nimensä mukaisesti velileijonan toista silmää koristaa iso viilto.
Anyway, Mufasa on vaimonsa Sarabin kanssa pyöräyttänyt maailmaan poikalapsen joka ristitään Simbaksi. Simban olisi näin määrä olla kuningas Mufasan poistuttua virasta. Tästäkös Scar ei tietenkään pidä vaan ryhtyy näin ollen toimenpiteisiin. Heppu järjestää veljenpoikansa pulaan ja näin tietää isäukon ryntäävän apuun. Tällä välin hän itse pääsee kavalasti surmaamaan veljensä Mufasan ja vähin äänin karkottaa hyeniensa kanssa Simban pois Jylhäkalliolta sekä alkaa näin ollen itse hallita suveneeristi alkaa ahneena hallita kalliota. Elokuva antaa kuitenkin hyvin ymmärtää etteikö Simba jättäisi asiaa tähän.
Itse katsoin tämän tietysti dubattujen äänien kera, joissa ei tietenkään paljon ollut valittamista. Tosin Simban aikuisääni oli mielestäni turhan lempeä eikä mies roolin takana tuntunut eläytyvän tarpeeksi hyvin ja paikoitellen hieman ylinäyttelyksi venähti.
Leffa esittelee lähes koko ajan esillä olevat sivuhahmonsakin tarkaksi luonteenpiirrettä myöten, eikä loppujen lopuksi yhdessäkään henkilössä ole valittamisen varaa. Myös Disneyn tavoin musiikki on piirrettyjen parasta laatua ja Elton John on tosiaan säveltänyt hyvät kipaleet korostamaan jellonien kunkun mahtipontisuutta.
Raina tarjoaa myös mielestäni elokuvahistorian hauskimman parivaljakon magnusti Timonin ja pahkasika Pumban muodossa. Kyseinen kaksikko on naurattanut allekirjoittanutta kohta yli kymmenen vuotta. Martin Riggs ja Roger Murtaugh tulevat kaukaa perästä.
Piirrokset ovat myös hyvin luonnehdittuja eikä ole valittamisen varaa. Nerokkaan käsikirjoituksen sisältävä Leijonakuningas on perkele vie paketti jonka pitää että kannattaa kaiken ikäisten ja kokoisten tarkastaa. Melkeinpä sadan prosentin varmuudella menisin vannomaan, ettette tule pettymään.
nimimerkki: JohnRambo
