Viimeaikaiset parodiat ovat menneet poikkeuksetta alapäähuumorin ja oudon kohkauksen puolelle. Tämä Ben Stillerin ohjaama Vietnam-iloittelu on kuitenkin loistava.
Sopivassa suhteessa sotaelokuvia kritisoiva ja humorisoiva elokuva pitää otteessaan kokoajan. Salaisuutena ovat upeat näyttelijät, erityisesti ns. vakavasti otettavat näyttelijät hurmaavat poikkeuksellisissa rooleissaan.
Tropic Thunder lähtee liikkeelle yllättävästi, elokuvan hahmojen kuvitteellisten elokuvien trailereilla. Trailerit saavat toivomaan että elokuvat olisi oikeasti tehty. Trailereissa pääsee myös heti sisälle hahmojen persooniin ja ennakkoasetelmaan. Varsinainen juoni lähtee liikkeelle suuren Hollywood-tuotannon kuvauksista. Epätoivoinen ohjaaja yrittää saada diivailevista näyttelijöistä kaiken irti vakuttaakseen vaativan tuottajan ohjaaja päättää kokeilla uutta elokuvan tekometodia.
Ohjaaja johdattaa pääosan esittäjät keskelle Vietnamin korpea. Siellä näyttelijät joutuvat vastakkain niin omien demoniensa kuin huumekauppiaiden kanssa. Lopussa kiitos kuitenkin seisoo, ja yksi jos toinen löytää elämälleen uuden suunnan.
Elokuva viihdyttää monella tasolla, mutta parasta antia ovat ehdottomasti näyttelijät. Ben Stiller on sympaattinen ja vakuuttava roolissaan, mutta enemmän hän ansaitsee huomiota hyvästä ohjauksesta. Myös maailman ällöttävin näyttelijä Tom Cruise on kerrankin siedettävä, jopa viihdyttävä. Erityisesti elokuvan lopussa nähtävä tanssikohtaus muokkaa kuvaa Cruisesta. Parhaat arvosanat ansaitsee kuitenkin loistava Robert Downey Jr. Palkittua metodinäyttelijää esittävä Downey hurmaa eläytyessään afroamerikkalaisen sotilaan rooliin.
Tropic Thunder parodioi monia legendaarisia sotaelokuvia, kuten Ramboa, Platoonsia ja Full Metal Jakcetia. Elokuva noudattaa kuitenkin hyvän maun rajoja, eikä sorru alatyylisiin vitseihin. Viihdyttävä kokemus niin 16-vuotiaalle tytölle kuin 45-vuotiaalle äijälle.
