Korean sotaa ei aikaisemmin ole elokuvien aiheena pahemmin käytetty, mutta nyt pamahtaa oikein kunnolla Koreasta. Taegukgi on kallein koskaan tehty Korealainen leffa ($13 milj.), ja sotaelokuville korkea budjetti on tietysti erittäin tärkeä asia. Korean elokuvateollisuus on muutenkin viime vuosina kasvanut järjetöntä tahtia, vaikka vielä vähän aikaa menee ennen kuin budjetit vastaavat Hollywoodin tasoa.
Jos joku ei vielä tiennyt, niin eletään vuotta 1950, jolloin Korean sota siis alkoi. Kuten leffan nimi jo vihjaa, elokuva kertoo Etelä-Korealaisista veljeksistä jotka joutuvat sotimaan rinta rinnan maansa puolesta. Nuorempi heistä, Jin-seok (Bin Won) on vasta 18-vuotias, eikä ole ehtinyt edes asevelvollisuuttaan suorittamaan. Isoveljen (Dong-kun Jang) mielestä hänen paikkansa ei ole rintamalla, ja hän tekee kaikkensa saadakseen veljensä takaisin kotiin. Muun muassa sopimuksen päällikkönsä kanssa siitä, että mikäli hänelle myönnetään kunniamerkki, hänen veljensä pääsee kotiin. Niin hän ottaa vastaan kaikki vaarallisimmat tehtävät ja yrittää väkisin tehdä toinen toistaan kovempia urotöitä. Kunnes lopulta sankaruus nousee hänen päähänsä ja alkaa kääntyä häntä itseään vastaan.
Elokuvassa ei turhaan asioita kaunistella, se on erittäin raaka ja todentuntuinen kuvaus sodan hulluudesta. Hahmot ovat erittäin hyviä, ja heidän muuttumistaan sodan mielettömyyden keskellä on mielenkiintoista seurata. Näyttelijätkin tekevät osansa hyvin, etenkin vanhemman veljen suoritus on loistava. Sotaleffoissa on tietenkin olennaista hienot tehosteet, että kaikki tuntuisi mahdollisimman todelliselta. Niiden osalta ollaankin onnistuttu erinomaisesti, ei tarvitse hävetä edes Hollywood-vastineiden rinnalla. Minnekään Pelastakaa Sotamies Ryan -tasolle ei tehosteiden osalta tietenkään päästä, mutta kyllä elokuvan visuaalinen toteutus vastaa vähintäänkin Taistelutovereita.
Jokin tässä silti hieman ärsytti. Jotenkin vaikutti paikoitellen hieman siltä, että on liikaa yritetty matkia Hollywoodia. Kaiken näköistä melodramaattisuutta sekä tyypillisiä Hollywood-sotaleffa-kliseitä on mukaan saatu. Mutta onneksi vain vähän, oikeastaan vain lopussa näihin kiinnittää huomiota. Muuten en mitään valittamista keksi.
nimimerkki: Scuzzball
