Matt Damonin tähdittämän medusa-trilogian ja vuoden 1997 loistavan Paholaisen Asianajajan käsikirjoittanut Tony Gilroy on nyt hypännyt kameran taakse ensimmäisen kerran oman käsikirjoituksen kanssa elokuvassa Michael Clayton, joka sekoittaa yhteen John Grisham tyylistä laki-draamatrilleriä ja 80-luvun ajan tyylistä vakoilu-jännäriä. Mooralisten tapausten keskelle Gilroy on saanut George Clooneyn, joka yhdessä Steven Soderberghin kanssa hoitaa myös osan rahoitusta elokuvaan.
Michael Clayton (Clooney) on tapaamassa erästä pariskuntaa, jolla on takanaan pientä rötöstelyä. Pian tämän jälkeen hän joutuu melkein autoonsa asetetun pommin uhriksi. Sitten lähdetään liikkeelle 4-päivää aijemmin, josta tarina varsinaisesti alkaa. Michael Clayton on toiminut rikkaan lakifirman Kenner, Bach & Leedenin ”järjestelijänä” jo useita vuosia, mikä tarkoittaa, että hän siivoaa asiakkaidensa paheet pois ja näin firmalla on mennyt vuosia hyvin. Kunnes Claytonin hyvä ystävä Arthur Edens (Wilkinson) on sekoillut pahasti yhdessä oikeudenkäynnissä ja Claytonia kielletään puuttumasta hänen asiaan, joka tietenkin tarkoittaa, että Clayton penkoo asiaa jo kaikin voimin. Pian Clayton huomaa vanhojen haamujen nousevan pintaan, jotka hän on jo unohtanut.
Michael Clayton on erittäin kekseliäs draamatrilleri lakimaailmasta, mutta kerrankin toiselta puolelta katsottuna. Tony Gilroy on tarkasti kirjoittanut tarinan ohjaamansa elokuvaan, joka pysyy hienosti tyylikkäänä, että tunnelmallisena jännärinä kasassa ilman turhempia moitteita. Gilroy kuvaa lakifirman asioita hyvinkin pimeältä puolelta, että miten rikollisten taustat käsitellään ja mitä tehdään rikkaille asiakkaille, jotka joutuvat seksi- tai väkivalta skandaaliin, ei hätää Michael Clayton hoitaa asian kuntoon ja pian rikoksen tehnyt ihminen ja taas normaallissa elämässä. Gilroyn elokuvasta ei ainakaan Moraalista sanottavaa puutu, vaan mooraliset kysymykset ovatkin melkein pääroolissa Michael Claytonissa.
Tarina käynnistyy hieman ”Mementon ja Irréversiblen” tapaan elokuvan lopusta, jonka jälkeen palataan 4-päivää aijemmaksi. Michael Clayton vaatii katsojalta aikaa, sillä tarina etenee välillä verkkaisesti, muttei kertaakaan jää paikalleen. Tarinan edetessä varsinkin loppuakohden trilleri-elementit muuttuvat tiivimmiksi kun Claytonin tutkima asia alkaa paljastua. Robert Elswitin (Magnolia, Syriana) kuvausta täytyy kiitellä, sillä mies saa aikaan värillisiä kaupunki kuvauksia, että syksyn harmaata elokuvaan hienosti mukaan. George Clooney tekee yhden vahvimmista ja parhaimmista rooleistaan miehenä, jolla ei oikein mikään ole onnistunut elämässään ja jota moraaliset kysymykset piinaavat töissä. Clooneyn ohella Tom Wilkinson tekee myös yhden hienoimmista rooleistaan hermoromahduksen partaalla olevana juristina. Tilda Swinton pistää myös parastaan vastakkaisen firman rahanahneena kierona esimiehenä.
Kokonaisuutena Michael Clayton on älykäs draamajännäri lakifirman mainetta yllä pitävästä järjestäjästä, jonka menneisyys alkaa kaivautua esiin hieman vaarallisin merkein. Vaikka Michael Clayton onkin George Clooneyn ja Tom Wilkinsonin elokuva, niin kyllä tämä mielenkiintoinen kuvaus oikeusjärjestelmän pimeältä puoleltakin on.
