Minillä (Sammi Cheng) oli elämä mallillaan; hoikka olemus ja poikaystävä kainalossaan. Mutta kaikki muuttui, kun hänen poikaystävänsä lähti opiskelemaan ja tämän jälkeen he eivät enää tavanneet toisiaan. Menetyksen myötä Minin itsetunto romahti ja hän alkoi syömään ja syömään ja syömään. 10 vuotta eteenpäin ja Mini on parisataakiloinen keijukainen, joka edelleen ikävöi poikaystäväänsä, josta nyttemmin on tullut Japanin suosituin pianisti. Vaikka Mini käykin Kurokawan jokaisessa konsertissa, ei hän enää tunnista Miniä, eikä ihme. Sattumien kautta Mini tutustuu toiseen pullukaiseen, Fatsoon (Andy Lau), joka ei liiemmin välitä Ministä mutta joutuu pakon kautta olemaan hänen kanssaan. Eräänä päivänä Mini kuulee, että Kurokawalla on edelleen tunteita häntä kohtaan ja heidän pitäisi tavata kuuden kuukauden päästä eräässä paikassa kymmenen vuotta sitten tehdyn lupauksen takia. Mini tietenkin menee paniikkiin, koska hän ei halua näyttäytyä elämänsä rakkaudelle tällaisen näköisenä jollainen hän on nyt. Fatso lupautuu auttaa Miniä laihduttamaan vaivaiset satakiloa puolessa vuodessa. Ajan kuluessa Fatso ja Mini ystävystyvät ja rakastuvat toisiinsa, ja lopulta Mini joutuu päättämään kumman rakkauden hän valikoi. Fatson vai Kurokawan?
Kuten on tultu moneen kertaan mainitsemaan, on pakko mainita vielä kerran. Johnnie To osaa genren kuin genren. Hänen parhaimmat työnsä on toiminnan ja draaman puolella, mutta myös romanttiset komediatkin menevät hyvin. Love on a Diet on päältäpäin katsottuna tyypillinen läskikomedia mutta leffan pyöriessä huomaakin tämän olevan erilainen kuin toiset läskikomediat. Love on a Diet ei omaa henkilöä, joka tekisi päähenkilöiden elämän helvetiksi, haukkuen heitä ja lopulta päähenkilöiden ottaessa niskastaan kiinni, näyttäisi “roistohenkilölle” taivaan merkit. Tällaista juttua elokuvasta ei löydy. Elokuvan ”vihollinen” on itse läskit, jonka myötä seuraa laihduttaminen ja juuri tästä elokuva repii huumorinsa. Erilaiset laihdutuskeinot ovat huvittavuudessaan loistavia, mutta tämä naurattaa melkein ainoastaan niitä, jotka pitävät honkkarihuumorista. Mihinkään amerikkalaiseen pissa-kakka-huumoriin ei mennä, onneksi.
Andy Lau ja Sammi Cheng on loistava pari ja heidän roolityöskentelynsä pitävät elokuvan tason hyvin ylhäällä, samoin kuin ohjaus on rautaa. Mutta mistään täydellisestä elokuvasta ei ole kyse. Elokuva on suoraan sanottuna tyypillinen rakkauskomedia, joka ei loppujen lopuksi hirveästi eroa muista lajinsa elokuvista, vaikkakin Love on a Diet onkin sitä huippuluokkaa. Lopun voi melkein suoraan arvata, mutta onneksi juonen erilaisuus, näyttelijät ja ohjaus pitävät elokuvan tasoa hyvin korkealla.
