Säväyttikö Basic Instinct? Säväyttikö se ehkä niin syvästi, että et ole kiihotukseltasi saanut unta vuodesta 1992? Siinä tapauksessa Basic Instinct 2 sopii Sinulle. Se on kuin tuhti tujaus unihiekkaa!
Sharon Stone on (jälleen) Catherine Tramell, kuuma pakkaus, joka kirjoittaa murhista ja elää vaarallisesti. Kun tämä muikki eräänä iltana ajaa Spiderillään läpi kaupungin 160 km/h mittarissa ja huumehilla hurutettu miesparka jalkojensa välissä, ei ole epäilystäkään siitä, etteikö neiti Tramell kohta joudu kuin joudukin poliisin kuultavaksi. Kun vaaraisa ajomatka on päättynyt erään joen pohjaan, Tramelliä epäillään jopa murhasta. Tapausta tutkiva virkavalta kihisee, etunenässä eräs näädännäköinen Washburn (Thewlis). ”Tramellin ämmä” on hänen mukaansa saatava telkien taakse. Oikeuspsykiatri Glass (Morrissey) haastattelee naista ja päätyy määrittelemään Tramellin riskiaddiktiksi, mikä ei tietysti estä heeboa himoitsemasta leidin kinkkua. Jos leffa ei tähän mennessä tunnu liian paksulta, ei sen jatkokaan sitä luultavasti ole. Tietenkään kirjailijatar ei köki sellissä lopun leffaa ja siitähän se varsinainen stoori sitten pyörähtää liikkeelle.
Basic Instinct 2:ta vaivaa loputon kliseisyys. Se on olevinaan pullollaan yllätyksekkäitä käänteitä ja Sharon Stonen hekumallista vartaloa. Tosi asiassa jo alkukohtauksen bisarrius turmelee kaiken yllätyksellisyyden jatkosta ja Stonekin on suurimman osan ajasta aina jonkin vaatekappaleen tai ihmisen peitossa. Peittelyssä ei tietenkään mitään huonoa ole – näin katsojan mielikuvitukselle jätetään edes jotakin sijaa. Näyttelijän ulkonäöstä kiinnostuneille kuitenkin tiedoksi, että kaikki, mikä Sharonista on esillä, on hyvässä kondiksessa. Harva lähemmäs viisikymppinen näyttää yhtä seksikkäältä.
Seksi on asia, jonka leffan tekijät ovat selvästi arvelleet tuntuvan yleisöstä jännittävältä ja mielenkiintoiselta. Ellei Siitä kerrota suoraan, Sen suuntaan vihjaillaan kuin hulluna (tavoin, jotka aukeavat debiileimmällekin). Pelkästään tämä tekee osaltaan elokuvan maailmasta oudosti vääristyneen. Kaiken huipuksi Catherine Tramell on hahmona fantasiaolento pahimmasta päästä. Hän on joka tilanteessa hehkeimmillään, jopa siinä ainokaisessa kohtauksessa, jossa hänen ”todella” nähdään kirjoittavan kirjaansa (tietenkin ilman muistiinpanoja ja muita oikean kirjailijan apuvälineitä). Koska Tramell on blondi, pitää rainassa vielä erikseen teroittaa moneen otteeseen, että hän on älykäs. Myös Stonen älynlahjoja on julkisuudessa kehuttu, mutta tällaisissa rooleissa hän ei niitä onnistu ainakaan kovin vakuuttavasti esittelemään. Asiaa olisi auttanut huumori, mutta sitä nähdään Basic Instinct 2:ssa tuskin ollenkaan.
Basic Instinct 2 on kehno jatko-osa trillerille, jonka kanssa sillä ei edes oikeastaan ole muuta yhteistä kuin Sharon Stone ja nimen alkuosa. Kliseiseksi mylläkäksi päätyvä leffa saa pisteensä sinänsä näyttävästi toteutetusta alkukohtauksestaan sekä Stonen esillepanosta. Kylläpä ovat meikkaajat, kampaajat ja puvustajat tehneet hyvää jälkeä! Kehut ansaitsee myös jousia paljon hyödyntävä musiikkiraita. Näiden tekijöiden ulkopuolelle jäävä osuus on jotenkin yhdentekevä. Voi torttu, mikä pettymys.
