Epäonninen joukko Weyland-Yutanin kolonisteja (käytännössä orjia) viimeisen päälle keljussa koloniassa päättää ottaa ritolat vähemmän ankeaan sijaintiin. Se vaatii resursseja, joita heillä ei ole, mutta onneksi kiertoradalla on jotain sellaista, mistä niitä voi saada. Tyler (Archie Renaux) on suunnitelman aivot, Andy (David Jonsson) on tarpeellinen synteetti ja Rain (Cailee Spaeny) pitää huolta Andysta. Kiertoradan saalis on tutkimusasema Romulus, jossa tehtiin kokeita avaruusalus Nostromon jäänteillä. Koska sekalainen joukko kolonisteja saapuu paikalle kuokkimaan on selvä, että kokeet ovat menneet rankasti pieleen ja jäänteistösynteetti Rook (Daniel Betts) tarjoaa syöpymisjälkiä tarkempaa taustatarinaa. Leffan nimi jo kertoo, että pikainen iske-ja-ota romukasaan ei olekaan niin turvallinen operaatio suorittaa. Muukalaismuoto (Trevor Newlin) on täydellinen eliö, joka muistuttaa asiasta erittäin epäystävällisellä tavalla.
Fede Alvarez ohjailee ja käsikirjoittaa Rodo Sayaguesin kanssa, mutta tuottajaportaassa istuva Ridley Scott ilmiselvästi antaa ankaran ukaasin tehdä avaruusslasher, mikä esittää mörköroolia tekevän muukalaismuodon pysäyttämättömän äkäisenä. Käsikirjoituskin on käytännössä pelkkiä viittauksia edeltäjiin, sillä Navarro (Aileen Wu) omaa siilitukan, pulssikivääri on tarpeeksi tehokas muukalaismuodon päksintään, perimän sekoittelu johtaa vielä kolkompaan otukseen (Robert Bobroczkyi), ja viivyttely johtaa koko kuvauspaikan graafiseen romuttumiseen. Omalaatuisuudesta ei siis Alien: Romulukselle pisteitä ropise, mutta tunnelma tiivistyy hyvin nopeasti hyvin kireäksi, vähäiset kuolinkohtaukset ovat vakuuttavan raakoja, efektit selkeästi palvelevat tarinaa ja spektaakkelimaisimman kohdalla virheet voidaan oikeutetusti lakaista maton alle.
Archie Renaux on retkueen aivoina ja heppoisalla selityksellä (leffan sisällä) osaa käsitellä pyssyjä ja operoida militaarisesti, mutta nämä kyvyt ovat aika vähäarvoisia tilanteessa. Cailee Spaeny on spoileria uhaten se teiniviiltelygenren vaatima eloonjääjä, joka joutuu roikkumaan mukana suunnitelman syöksyessä kiertoradalta. David Jonsson on päivityspuutteiden takia hylätty synteetti. Parilla ohjelmistopäivityksellä tästä tulee saagalle tyypillinen tehtäväkeskittynyt synteetti, joka tekee raakoja, mutta pitkällä tähtäimellä tehokkaita päätöksiä. Daniel Betts on Sir Ian Holmin efektizombie ja Rook on melkoisen murjottu kone, joka konemaisen jääräpäisesti haluaa saada hienoilla sanoilla oikeutetun hullun tieteilyn jatkumaan. Trevor Newlin on pitkä ja hontelo, joten efektipeittoisten ja kolkkojen hirviöiden traditiota noudatetaan ja Robert Bobroczkyi on erittäin pitkä ja hontelo, joten hän on vielä kolkompi hirviö.
Kokonaisuus on miellyttävän raaka slasher kolkossa miljöössä. Omalaatuisuuden kohdalla pisteet ovat erittäin matalalla, mutta katsojien riemuksi muukalaismuodon raivokkuus ei ole laantunut, juonessa on käänteitä ja näyttelijät ovat ohuiden rooliensa veroisia. Erityisesti David Jonsson pääsee näyttämään kykyjään. Leffa on tulinen slasherpihvi muukalaismuodolla ja se myös näyttää ja kuulostaa sellaiselta.
