Viime aikoina jonkin verran Bodomjärven murhiin perehtyneenä minulle tuli miellyttävänä yllätyksenä, että aiheesta on tehty elokuva: Bodomin legenda. Pelkän DVD-kotelon perusteella ensivaikutelma on mielenkiintoinen, mutta hiukan halpa, niin kuin kai TV-elokuvissa useimmiten.
Elokuvan juoni kietoutuu Bodomin kolmoissurmien ympärille kuvaten tapahtumat Jorma Palon ja Matti Paloaron aiheesta kirjoittamien kirjojen tietojen valossa, täyttäen niiden aukkoja vielä omilla ideoillaan. Kansan mieliin pysyvästi syöpyneet kuvat rikospaikalta ja tutkinnasta on rekonstruoitu onnistuneesti. Elokuvan mustavalko-väritys on häiritsevä ominaisuus eikä sille tahdo keksiä mitään järkevää syytä.
Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä kolmoismurhasta vaan ympärillä pyörii kylmän sodan suurvaltapoliittinen peli, mistä tavallisella kansalla ei ole aavistusta. Asiaan keskitytäänkin jopa siinä määrin, että ainoa selviytyjä, Nils ”Grönholm”, on melkein koko pätkän ainoa niin sanottu tavallinen ihminen. Muut ovat poliiseja tai suoraan ja epäsuoraan suurvaltojen peliin kuuluvia nappuloita.
Näyttely on paikoin melko teennäistä, mutta kokonaisuudessaan menettelevää. Päällimmäisinä mieleen jäävät stereotyyppisen synkkäilmeinen Apulaispoliisipäällikkö Oiva Ketoa, jolta filosofiset mietelauseet eivät ota loppuakseen esittävä Juha Muje, sekä sujuvasti rentun ja agentin roolia vaihtelevaa Hans ”Asmania” näyttelevä Kai Lehtinen, joka ainakin kerran unohtaa liioitellun saksalaisen aksenttinsa.
Kokonaisuus on kuitenkin TV-elokuvaksi hyvä ja sitä voi suositella kaikille Bodomin mysteeristä kiinnostuneille. Vaikka elokuva onkin pitkälti Jorma Palon ja kumppaneiden esittämien kantojen filmatisointia, se ei osoita syyllistä vaan yhteenveto Bodomin veriteosta on linjassa todellisuuden kanssa: ”Bodomjärven murhaajaa ei koskaan löydetty…”
