Edesmennyt Bruno Mattei eli Italian ikioma Ed Wood ohjasi kymmeniä tahattoman koomisia kauhuelokuvia, joista lähes joka ikinen on tavalla tai toisella jonkun paremman elokuvan plagiaatti. Mattei itse väitti ettei pidä ainoastakaan tekemästään elokuvasta vaan kuvaisi ne välittömästi uudelleen jos voisi. Nyt on liian myöhäistä.
Näistä roskaelokuvista ehkäpä tunnetuin on monella nimellä kulkeva Virus vuodelta 1980 (Night of the Zombies / Hell of the Living Dead / Zombie Creeping Flesh). Tällä kertaa Mattei sai inspiraationsa etenkin George A. Romeron hitistä Dawn of the Dead. Hän meni peräti niin pitkälle, että vei elokuvasta myös soundtrackin. Musiikki koostuu siis Goblin-yhtyeen muita elokuvia (DOTD, Buio Omega ja Contamination) varten tehdyistä kappaleista. Virus on aika lailla kohtaus kohtaukselta niin samanlainen kuin Dawn of the Dead, että se saa katsojassa aikaan ei niinkään lievää myötähäpeän tunnetta.
Sekoilu alkaa kun papuauusiguinealaisella tehtaalla sattuu teollisuusvuoto ja työntekijät muuttuvat zombeiksi. Sitten siirrytään minnelie seuraamaan poliisisaartoa, jossa tutustumme nelihenkiseen commandoryhmään. Yksi saarretuista terroristeista ehtii ennen kuolemaansa varoittaa tulevasta vaarasta. Myöhemmin sama commandoryhmä lähetetään ottamaan selvää viidakossa sattuneista oudoista tapahtumista. Korvessa he tapaavat naisreportterin (Margit Evelyn Newton) ja tämän kameran takana viihtyvän poikaystävän. Hmm… missä olenkaan kuullut tuon tarinan ennen?
Hell of the Living Dead menee typeryydessään ja epäomaperäisyydessään jopa Zombie 5 – Killing Birds:n edelle. Elokuvasta voi kuitenkin, uskomatonta kyllä, nauttia jos asenne on oikea eli toisin sanoen väärä. Unohda välittömästi kaikki, mitä olet oppinut hyvän elokuvan ominaisuuksista! Leffa koostuu väkevästä ylinäyttelystä, huvittavasta ja osittain muualta pöllitystä dialogista (esim. The Hills Have Eyes), umpisurkeista efekteistä ja kierrätetystä luontodokumenttimateriaalista. Elokuvalta ei todellakaan kannata odottaa liikoja tai oikeastaan yhtään mitään.
Jokainen italokauhun todellinen ystävä on varmasti jo muutenkin osannut varautua tällaiseen törkyyn, mutta Mattei-leffat ovatkin ihan omaa luokkaansa silkassa laaduttomuudessaan. Pitkän pinnan omaavat voivat jopa tutustua miehen muihin pätkiin, joista voi suositella ainoastaan elokuvia Rats, Zombi 3 ja Women’s Prison Massacre.
