Kansainvälisenä tuotantona toteutettu Dina (I am Dina) sijoittuu 1840-luvun Norjaan, jossa miesten tahtoon taipumaton nainen ei jää vaille huomiota. Dina aiheuttaa lapsena äitinsä kuolemaan johtavan onnettomuuden, eikä hänen isänsä (Bjørn Floberg) pysty antamaan sitä anteeksi, vaan alkaa kohdella tytärtään kuin tungettelijana ja perheen rikkojana. Dina lukkiutuu itseensä ja elää mielessään maailmassa jossa kuolema yhtä aikaa kiehtoo ja pelottaa.
Dina alkaa uskoa että hänellä on valta vaikuttaa ihmisten kuolemaan, kyky tappaa tai armahtaa toisia kuolemanpelosta. Dinasta kasvaa kaunis nainen joka tekee mitä tahtoo eikä alistu kenenkään tahtoon. Ajassa jossa naiselle ei sallittu juuri edes omia mielipiteitä moinen käytös on halveksuttavaa -mutta monen miehen mielestä myös hyvin kiehtovaa. Dina heittäytyy tunteidensa ja itse luomiensa sääntöjen vietäväksi usein tuhoisalla tavalla, eikä hänen käytöksensä jää ilman seurauksia.
Elokuvasta tekee kiehtovan juuri se jylhyys ja hurjuus jota Dina edustaa, ja jota Norjan komeat maisemat vahvistavat. Dinaa esittävä Marie Bonnevie vangitsee katsojan, eikä anna vastausta pitäisikö Dinaa rakastaa vai vihata. Bonnevie luo Dinasta naisen joka elää sataprosenttisesti, ja tukahduttaa ihmiset ympäriltään temperamentillaan ja älykkyydellään.
Muut henkilöhahmot jäävät Dinan varjoon, eikä heistä välttämättä saa kovin monipuolista kuvaa. Dinan isä on kokonaisuudessaan paha, julma ja anteeksiantamiseen kykenemätön, mutta se kärsimys jota hän tuntee vaimonsa kuolemasta ei näy missään vaiheessa muuten kuin Dinan hylkimisenä, eikä katsojalle anneta mitään mahdollisuutta tuntea sympatiaa häntä kohtaan.
Miehet jotka rakastuvat Dinaan ja saavat ehkä vastarakkauttakin ovat vain läpikulkumatkalla tarinassa, mutta tökeröintä jälkeä tekee Gérard Depardieu Dinan iäkkäänä aviomiehenä Jacobina. Hän tuntuu olevan suurimman osan ajasta hieman eksyksissä roolistaan, ja hetkittäin tuntuu että hänet on valittu rooliinsa vain koska näyttelijäkaartiin on tarvittu yksi pohjoismaiden ulkopuolellakin tunnettu tähti.
Elokuvaa kannattaa lähteä katsomaan juuri Marie Bonnevien vahvan roolityön tähden, eivätkä mieleltään järkkyneen Dinan silmät jätä rauhaan pitkään aikaan elokuvan loppumisen jälkeenkään.
Nimimerkki: Childur
