Suomi sotavuosien aikaan. Kauko(Jurkka) rakastuu jo nuorena hieman erilaiseen friiduun, Osmiin(Sauli), mutta hänen lemmentunnustuksensa eivät tunnu saavan vastakaikua. Kauko ei kuitenkaan luovu helpolla elämänsä rakkaudesta ja kaikki keinoja kokeillaan. Ystävystytään veljen kanssa, hätistellään ja puukotetaan kilpakosijoita, lahjotaan rahalla… Mutta kun ei niin ei. Ja tuossa välissä pitäisi vielä yrittää mieheksikin kasvaa. Vuodet, sodat ja ammatit vaihtuu mutta rakkaus ja sen tarve säilyy.
Aarne Tarkaksen elokuvasta näkee suurin piirtein, milloin suomalainen elokuva oli vihdoin ns. oikein kunnolla havahtunut omaan seksuaalisuuteensa, Amerikan kellojen mukaan noin 10-15 vuotta myöhässä. Kuitenkaan tuollaiset kulttuurilliset merkitykset eivät yleensä auta nostamaan itse elokuvaa uudelle tasolle, eikä tämäkään osoittaudu poikkeukseksi. Mitä pidemmälle elokuva etenee alkaa tuntua siltä, että ohjaaja on kässäriä kirjoittaessaan ilmeisesti olettanut kaikkien lukeneen Mika Waltarin lyhytromaanin ennen filmin katsomista. Elokuvaan on ympätty liikaa kohtauksia suhteessa sen pituuteen. Tämä on johtanut kerronnan nopeuttamiseen eikä ainakaan tätä katsojaa saatu tällä tavoin kiinnostuneeksi päähenkilöistä tai heidän tekemisistään. Asiaa olisi voinut auttaa, jos elokuvaan olisi kuvattu jotain puoli tuntia lisää materiaalia, silloin kohtaukset olisivat saaneet kulkea omalla painollaan, tai sitten käsikirjoitukesesta olisi saanut karsia sivuja ankaralla kädellä, tosin kirjailija olisi voinut loukkaantua moisesta ja tuloksena olisi voinut muutenkin olla ennemminkin lyhytelokuva kuin täyspitkä filmi.
Myös dialogia kuunnellessaan voi kuvitella, että Jussi Jurkka olisi pikemminkin harjoittelemassa monologejaan jotain radiokuunnelmaa varten kuin että osoittaisi kertojana puheensa katsojalle. Ah, niin pinnallista. Ja Tarkas olisi voinut myös suunnitella henkilöohjaustaan hieman paremmin kun kyseessä on niinkin lahjakas parivaljakko kuin Jurkka ja Anneli Sauli. Heistä ei tunnuta saavan puristettua irti ihan kaikkea potentiaalia.
Näistä aineksista saadaan synkkä kuvaus rakkauden raadollisuudesta ja nopea kerronta suodattaa sen TV-ruudun läpi katsojan mieleen pelkästään syvänä masennuksena, jota vastaan onnistuu kyllä lopulta kamppailla. Myös äkillinen loppu saattaa saada pudotettua ainakin muutamia leukoja.
nimimerkki: Sappy
