Spirit – Villi ja Vapaa -elokuva sijoittuu villiin länteen todennäköisesti Nebraskan tai Wyomingin osavaltioon 1860-luvun suurten intiaanisotien ja ensimmäisen Yhdysvaltojen mantereen poikki kulkevan rautatien rakentamisen aikaan. Tarinan pääosassa on laumaansa ylväästi johtava mustangi Spirit, joka vangitaan ja viedään Kenraali Radcliffin linnakkeeseen kesytettäväksi. Elokuvan aikana Spirit on vangittuna niin armeijalla kuin intiaaneillakin ja kesyttämistavat vaihtelevat sen mukaisesti ankaruudesta ystävällisyyteen. Viedäänpä se erään kerran jopa rakentamaan tätä Yhdysvaltojen historiallista rautatietäkin. Spirit ystävystyy monien vaiheiden kautta nuoreen Dakota-intiaaniin ja rakastuu tämän tammaan Rainiin. Niinpä Spirit joutuu lopulta kamppailemaan oman itsensä kanssa haluaako se päästä vapaaksi oman laumansa luokse vai antaako kesyttää itsensä ja jää intiaanien leiriin Rainin kanssa.
Vaikka hevoset ovat elokuvan pääosassa, niille ei silti ole annettu puhekykyä, vaan ne kommunikoivat tavallisten hevosten tapaan. Niiden ilmeet ja eleet viestivät eri tilanteissa mainiosti, jolloin puheelle ei ole tarvetta. Kohdissa joissa täytyy valaista Spiritin ajatuksia, äänessä on taustalla kertojana toimiva Spirit itse. Elokuvan vähäpuheisuus antaakin katsojan rauhassa keskittyä hyvään tunnelmaan ja kauniiseen musiikkiin. Positiivinen yllätys on leffan pääpahiksen kenraali Radcliffen osoittautuminen lopulta hyväksi häviäjäksi. Yleensä näkee sitä, että pääpahikset ajavat asiaansa hulluuteen asti ja lopulta heidän kohtalonsa on varsin surkea. Kenraali Radcliff on siinä suhteessa virkistävä poikkeus sillä, vaikka hän koko elokuvan ajan esiintyykin pahana tyyppinä, osaa hän lopulta tunnustaa tappionsa ja luovuttaa Spiritille ja tämän intiaanikaverille ansaitun vapauden.
Ehkä olen tunteellinen hölmö, mutta tämä elokuva sai minut moneen kertaan vuodattamaan kyyneleitä niin ilosta kuin surustakin. Spiritin suhde intiaaniin muodostuu niin läheiseksi, että on riipaisevaa erota tästä. Veri vetää kuitenkin takaisin lauman luokse ja jälleennäkemisen ilo pitkästä aikaa villinä ja vapaana on koskettavaa katseltavaa. Ymmärrän kyllä, ettei tämän tyyppinen elokuva iske kaikkiin eikä sen tarvitsekaan. Minuun se kuitenkin osui ja upposi. Suosittelenkin tätä sinulle, joka olet piirrettyjen tai hevosten ystävä tai olet minun tavoin helposti herkistyvää tyyppiä ja erityisesti, jos olet useampaa näistä.
