Kolmen Oscarin elokuva, joista yksikään ei napsahtanut ns. ansiotta. Leffa parinkymmenen vuoden takaa ei ole onnistunut saavuttamaan ns. klassikkoasemaa vaikka sen ansaitsisikin helposti. Syitä lievään arvostuksen puuttumiseen on vaikea hakea itse elokuvasta, koska se toimii täydellisesti komediallisena rakkausdraamana.
Tarina kuvaa italialais-amerikkalaista perheenarkea ja esittelee ansiokkaasti sen kulttuuria. Saman katon alla asuu kolme sukupolvea, joiden elämän täyttää suuret tunteet ja suurimpana niistä on se kuuluisa Amore, Amore…
Näyttelijöistä Cher on loistava Loretta Castorinina eli naisena rakkauden ja hermoromahduksen partaalla. Lorettan äitiä esittää yhtä loistavasti Olympia Dukakis, joka tietää miehellään olevan suhde vieraaseen naiseen ja hän epäileekin yleisesti miesten syrjähyppyjen johtuvan kuolemanpelosta. Lorettan isää esittää Vincent Gardenia, joka tietyllä tapaa tekee elokuvahistorian hienoimman suorituksen kiinnijääneenä aviorikkojana. Nicolas Cage on hyvä, mutta jää vielä muun roolimiehityksen varjoon. Hänen aikansa on kuitenkin tässä vaiheessa vielä tulossa.
Elokuvan tunnelma on äärettömän hieno alusta loppuun. Liikkeelle lähdetään Dean Martinin tahdittamalla That’s Amore -kappaleella. Naurut ja itkut ovat tahditettu juuri oikeisiin kohtiin. Elokuvan temaattisena taustana on kuu ja kuunsäteistä syntyvä romanttinen rakkaus.
Ohjauksesta vastaa Hollywoodin pitkänlinjan tekijä Norman Jewison, jota voidaan jo pitää jonkinasteisena legendana.
nimimerkki: mauge
