Elokuvan historia on pitkä ja värikäs. Yli sata vuotta kestänyt mullistus on tuonut mukanaan tuhansia elokuvia ja elokuvien tekijöitä. Osa näistä elokuvista ja tekijöistä unohtuvat nopeasti, mutta onneksi jotkin teokset jäävät elämään vielä vuosia sen kulta-ajan jälkeen. Suuren yleisön megahitit ovat yleensä juuri tällaisia elokuvia. Pienemmät kulttihitit ynnä muut pienen budjetin elokuvat vaipuvat pian unholaan.
1900-luvun alkupuolen ehkä maineikkain elokuvantekijä oli ranskalainen Georges Méliés. Hän ehti tehdä yli 500 elokuvaa vuodesta 1898 vuoteen 1913. Muuttuva elokuvabisnes sai Méliésin kuitenkin pian astumaan sivuun ja hävittämään osan elokuvistaan. Méliés toimi ennen elokuvauransa alkua myös taikurina ja esiintyjänä lavoilla ympäri Eurooppaa. Uransa jälkeen hän katosi julkisuudesta.
Georges Méliés teki elokuvissaan lähes kaiken – ohjauksesta ja lavastuksesta näyttelemiseen ja leikkaamiseen. Hän mullisti alan uusilla tekniikoilla ja uskomattomilla elämyksillä. 14-minuuttinen, Jules Vernen kirjaan perustuva, Matka Kuuhun on miehen suurista teoksista tunnetuin.
Pieni joukko tiedemiehiä (niiden joukossa muun muassa Méliés itse) päättää valmistaa kuuraketin ja matkata kuuhun tutkiakseen sen pintaa ja elämää. Vastustajien naureskeluista huolimatta he sinkoavat rakettinsa suoraan kuu-ukon silmään. Siitä alkaakin seikkailu kuun pinnalla. Tiedemiehet saavat kohdata lukuisia vaaroja ennen kuin pystyvät palaamaan takaisin Maahan.
Lyhyt ja ytimekäs tarina etenee sellaisella vauhdilla, että sen seuraaminen on tuskallisen vaikeata. Mykän ja mustavalkoisen elokuvan taustalla soiva sekava musiikki ei auta syventymään tapahtumiin – päinvastoin. Se suorastaan ajaa keskittymisen pois raiteiltaan. Tunteille tai muille taustoituksille ei jää tilaa. Siitä huolimatta Matka Kuuhun tarjoaa joitakin elokuvahistorian muistettavimpia kohtauksia, kuten esimerkiksi kuuraketin laskeutuminen kuun silmään. Elokuvan näyttelijät eivät saa aikaiseksi muuta kuin riehumista. Hienosti puvustetut näyttelijät huitovat ja potkivat ympäriinsä kuin vastasyntyneet. Eihän tämän tyylinen näytteleminen mikään huono juttu ole, mutta ei se myöskään lisäpisteitä ansaitse.
Tarinaa ja näyttelijöitä paremmin toimii elokuvan visuaalinen puoli. Nyt pitää ottaa huomioon että Matka Kuuhun on 110-vuotta vanha elokuva. Siihen nähden lavasteet, erikoistehosteet ja leikkaus ovat suorastaan aikaansa edellä. Myös elokuvan vähäinen mutta erikoinen toiminta ansaitsee maininnan. Méliés käyttää elokuvassaan luovasti trikkitekniikkaa ja mielikuvitusta; kuuraketti on lähes modernin avaruusraketin näköinen ja kuun asukkaat ovat ennennäkemättömän huikeita. Omana aikanaan kyseessä oli jotain josta voitiin vain uneksia. Mutta nykyajan standardien mukaisesti elokuvan tekniikat ovat jo loppuun asti kuluneita.
Matka Kuuhun ei ole kestänyt aikaa hyvin. Sadassa vuodessa on tapahtunut paljon, ja elokuva ei enää tunnu niin ainutlaatuiselta tai mullistavalta kuin miltä se varmasti vaikutti sen valmistuessa 1902. Älä ymmärrä minua nyt väärin. Arvostan Méliés’n elokuvia, kekseliäisyyttä, mielikuvitusta, neroutta ja uraa, mutta Matka Kuuhun ei vain kolahtanut. Sen aikoinaan häikäisevä visuaalinen puoli ei onnistu pelastamaan elokuvaa jonka tarina ja näyttelijät tekevät siitä keskivertoisen. Se on ainoa syy miksi en pidä tätä elokuvaa mestariteoksena. Toteutus on arvostettava, muttei viihteellisesti onnistunut. Tämän katsoo sen yhden pakollisen kerran.
