Sacha Baron Cohenin uskomaton pokka pitää edelleen, kun mies keikaroi umpihomon muotireportterin nahoissa. Bruno on juuri niitä elokuvia, joita kaikki ryppyotsaiset tai hapannaamaiset kriitikot välttävät, kuin ruttoa.
Bruno on siis itävaltailainen muotireportteri, joka saa potkut ohjelmastaan, kun hän munaa itsensä muotishowssa, tarrapuvussaan. Sen jälkeen hän päättää tehdä elämänsä matkan ja matkustaa Ameriikan yhdysvaltoihin. Siellä hän tutkii elämän menoa toisesta perspektiivistä. Bruno haastattelee matkan varrella oikeata terroristia, Harrison Fordia, Paula Abdulia ja entistä 2008 presidenttiehdokasta Ron Paulia. Bruno on sen verran rohkea persoona, että hänen tapansa shokeerata katsojia, on kaikinpuolin samanaikaisen kauhistuttavaa ja hulvatonta.
Nyt ollaan osuttu suoranaiseen kultasuoneen. Cohen säväytti kriitikoita hävyttömällä mauttomuudellaan Boratissa, mutta Brunossa raja vedetään hiuksenhienosti yli. Rajat ei ole välttämättä rikkoa, mutta Bruno on siinä hommassa pokkanaaman mestari.
Bruno sisältää tunnin ja puolentoista ajan hävyttömyyttä, hulvattomuutta ja perverssiä sirkusta. Tässä sirkuksessa ei vaan ole leijonia tai muita karvaisia elukoita. Bruno ei ole suinkaan ilkeä.
Cohenin saavutus päästä tekemään omaperäistä viihdettä monella eri osa-alueella. Elokuvasta tykkää ne, jotka ovat rajoja rikkovien komedioiden ystävä, kuten allekirjoittanut on myös.
