Elokuvan juoni on köyhä eikä se juuri rikastu muutamasta onnistuneesta roolisuorituksesta.

31.12.2008 12:54

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:That was then… this is now
Valmistusvuosi:1985
Pituus:102 min

Christopher Cainin vuonna 1985 ohjaama, S.E. Hintonin novelliin perustuva Se oli silloin, nyt on toisin (That was then… this is now) onnistuu kyllä nostattamaan TV-lehteä selaavan mielenkiinnon, kun näyttelijäkaartista löytyy sellaisetkin tunnetut nimet kuin Emilio Estevez ja Morgan Freeman. Elokuvan juoni on kuitenkin köyhä eikä se juuri rikastu muutamasta onnistuneestakaan roolisuorituksesta.

Teini-ikäiset Mark Jennings (Estevez) ja Bryon Douglas (Craig Sheffer) ovat parhaita kavereita. Pienenä orvoksi jäänyt Mark asuu Bryonin ja tämän äidin luona. Läheinen ystävyys Douglasien kanssa tarjoaakin Markille kosketuksen oikeaan elämään, josta hän jäi pienenä paitsi. Rehvakkaalla Markilla on tapana piilottaa herkkyytensä kovan ulkokuorensa alle, kun taas Bryon on luonteeltaan huomattavasti sosiaalisempi ja ihmisläheisempi. Eroistaan huolimatta Mark ja Bryon hengaavat mielellään yhdessä, joko muuten vain kaupungilla tai biljardia pelaen heidän tuttunsa Charlien (Freeman) kapakassa.

Markin ja Bryonin läheinen ystävyys kokee kovan kolauksen, kun Bryon alkaa seurustella Cathy Carlsonin (Kim Delaney) kanssa. Mark loukkaantuu luullessaan, että hänen seurastaan on tullut toisarvoista. Riidat Bryonin kanssa ja Charlien kuolema ajavat Markin lopulta tekemisiin huumeiden ja rikollisuuden kanssa. Pakkaa sekoittaa entisestään Cathyn nuoremman veljen M&M:n (Frank Howard) katoaminen…

Emilio Estevez on onnistunut valinta tunteitaan peittelevän kovanaaman rooliin ja hänestä välittyy sangen lapsellinen, mutta todentuntuinen mustasukkaisuus. Morgan Freemanin esittämä Charlie viihtyy valkokankaalla valitettavan lyhyen ajan, vaikka hahmon merkitys elokuvan tapahtumille on kuitenkin suuri. Tähän hyvät roolisuoritukset sitten loppuvatkin. Suurelle yleisölle melko tuntematon Craig Sheffer ei luo hahmolleen minkäänlaista uskottavuutta, ja Kim Delaneyn roolikin jää hyvin pintapuoliseksi.

Mutta pelkästään huonoja näyttelijävalintoja ei voi syyttää, jos myös juonesta puuttuu syvyys. Elokuva sopiikin siis ennen kaikkea sunnuntai-illan ajanvietteeksi, kun ei halua mitään syvällisempää pureskeltavaa.

Arvosteltu: 31.12.2008

Lisää luettavaa