Korso-elokuvan traileri nosti odotukset korkealle. Amerikkalaisen unelman perässä juoksevat nuoret miehet vantaalaisesta lähiöstä kerrottuna humoristisella otteella ja todella upealla kuvauksella. Harmi että itse elokuva on jotain aivan muuta.
Heti alkuun täytyy tosin mainita, että läpi elokuvan kuvaus on elokuvan vahvin osa-alue. Korso näyttää upealta. Useammassa kohdassa pelkästään kuvia katsoessa unohtaa tuijottavansa kuitenkin täysin perinteistä Suomi-elokuvaa. Elokuvan idea on mitä mainioin, mutta käsikirjoituksessa mennään niin pieleen kuin vaan on mahdollista. Urheiluelokuva Korso ei ole, vaikka elokuvan trailerin ja julisteen perusteella niin voisi kuvitellakin. Päähenkilö käy muutaman kerran pallottelemassa kentällä ja katsoo netistä koripallovideoita, siinä on elokuvan urheilu-osuudet. Muuten elokuvassa mm. kännätään, kiroillaan, ollaan huonoja äitejä, masturboidaan, juodaan ja leikitään rosvoa ja poliisia. Elokuvan tarinallinen anti jää kovin tyhjäksi. Hahmot eivät kehity, elokuva lähes junnaa paikoillaan.
Kuvauksen lisäksi Korsossa kehumisen arvoista on näyttelijöiden hieno työ. Moitittavaa löytyy ainoastaan päähenkilön pikkusiskon suorituksessa. Toisaalta onhan hahmokin kovin tyhjä ja hänelle annettu dialogi hyvin kliseistä. Erityismaininta loistavalle Petri Manniselle Murikan roolista. Akseli Tuomivaaran toimiva ohjaus pitää elokuvan juuri ja juuri kasassa. Persoonattomalla ohjauksella elokuvaa olisi huomattavasti tuskallisempaa katsoa. Edellä mainitut positiiviset seikat pitävät katselukokemuksen nyt kuitenkin paremmalla puolella.
Musiikit toimivat loistavasti, erityisesti alkutekstijakso on todella hienoa katseltavaa. Pisteet siitä. Korso tulee samaan aikaan varmasti sekä avaamaan että sulkemaan ovia Suomen elokuvateollisuutta ajatellen. Tai ainakin se tulee olemaan osana suurempaa muutosten aaltoa, tavalla tai toisella. Korsolta ei kuitenkaan kannata odottaa liikoja, koska elokuva ei pysty näihin odotuksiin vastaamaan. Korson viat löytyvät kaikki jo käsikirjoituksesta ja silloin mennään mönkään jo alusta alkaen. Sama ongelma vaivaa tällä hetkellä kaikkia suomalaisia elokuvia, harvoja poikkeuksia huomioimatta. Nuorisoelokuva on vaikea laji. Toivottavasti Korso ei kliseisen ja suomielokuville tyypillisen loppuratkaisunsa takia tule ajamaan harvoin Suomi-elokuvia katsovia nuoria lopullisesti pois teattereista.
