Ystäväni Harvey perustuu Mary Chasen Pulitzerin voittaneeseen näytelmään ja hyvää jälkeä on tullutkin. Näyttelijät ovat erinomaisia eikä ihme, että kaksi heistä oli Oscar-ehdokkaana.
Elwood P. Dowd (James Stewart) on leppoisa ja mukava 42-vuotias mies, jonka luona hänen siveä ja hieman höperö siskonsa Veta (Josephine Hull) ja tämän tytär Myrtle Mae (Victoria Horne) asuvat. Elwoodilla on paljon ystäviä ja hän usein kutsuu tuntemattomiakin illalliselle. Hänellä on myös yksi ystävä, josta Veta vaikenee, Harvey, lähes kaksimetrinen jänis, jonka vain Elwood näkee. Veta yrittää tutustuttaa Myrtle Maen mukaviin ikäisiinsä miehiin, mutta se osoittautuu vaikeaksi kun Elwood esittelee heille Harveyn. Niinpä Veta ja Myrtle Mae päättävät laittaa Elwoodin tohtori Chumleyn hoitolaan, mutta kun Veta purkaa tuntojaan tohtori Sandersonille (Charles Drake), alkaa tohtori uskoa, että se onkin Veta, joka näkee Harveyn.
Ystäväni Harvey on erinomainen lämminhenkinen elokuva, jolle on vaikea määrittää genreä. Käsikirjoitus on erinomainen ja ohjauskin toimii. Harveyta ei näytetä ja hyvä niin, se toimiikin paremmin kun vain saa tunteen, että tämä on läsnä. Elokuva on hauska, vaikkei sitä katsoessa saakaan vatsakramppeja nauramisesta. Mutta se saa hymyn huulille ja leppoisan hyvän olon. Näyttelijät ovat loistavia, James Stewart on täydellinen leppoisan Elwoodin rooliin ja Josephine Hull jatkaa samaa rataa kuin elokuvassa Arsenikkia ja vanhoja pitsejä. Hullin ilmeet ovat näkemisen arvoisia. Wallace Ford taksikuskina on erinomainen, vaikka rooli onkin lyhyt. Muutkin sivummalla esiintyvät ovat mukiin meneviä.
Elokuvaan ei helpolla kyllästy, vaikka se onkin rauhanomainen, eikä siinä mitään toimintakohtauksia tule olemaan. Ystäväni Harvey toi Josephine Hullille ja James Stewartille Oscar- ja Golden Globe-ehdookkuden ja Hull voitti molemmat. Kyllä Stewartillekin olisi kyseiset palkinnot suonut. Ystäväni Harvey on loistava ja ehdottomasti näkemisen arvoinen elokuva.
nimimerkki: LeffaPopcorn
