Tarantinon uran kulta-aikoihin sijoittuva Pulp Fiction on edelleen ohjaajan paras elokuva. Se muutti rikosgenren ja rikkoi tarinankerronnan ikimuistoisesti. Pulp Fiction sisältää upeita hahmoja, nerokasta huumoria, loistavaa musiikkia ja jo legendoiksi muodostuneita kohtauksia. Tämä ikivihreä klassikko on se mistä Tarantino erityisesti muistetaan. Eikä syyttä.
Elokuvan juoni on jaettu erilaisiin jaksoihin, jotka kaikki nivoutuvat lopulta nerokkaasti yhteen. Alussa pariskunta (Roth, Plummer) suunnittelee kahvilanryöstöä, josta he siirtyvätkin tuumasta toimeen. Tämän jälkeen seurataan palkkamurhaaja Vincetin (Travolta) ja Julesin (L. Jackson) ”työtä” ja paskanjauhantaa. Sen jälkeen siirrytään Vincentin ja hänen pomonsa vaimon Mian (Thurman) illanviettoon, joka ei suju ihan suunnitelmien mukaan. Seuraavaksi kehään astuu nyrkkeilijä Butch (Willis), joka päätyy pakenemaan häntä jahtaavia gangstereita. Mukana on myös Vincentin ja Julesin pomo Marsellus (Rhames) Tämän jälkeen seurataan jälleen Vincentiä ja Julesia, jotka päätyvät ravintolaan ja kohtaavat siellä jo alussa nähdyt ryöstäjät. Juonta on todella vaikea selittää, mutta se koostuu erilaisista tarinoista ja niitä yhdistävistä henkilöistä.
Pulp Fictionin suurin nerokkuus piilee sen käsikirjoituksessa. Tarinat nivotaan upeasti yhteen ja dialogi on hauskaa, sekä aidontuntuista. Myös hahmot ovat erittäin monipuolisia persoonia ja erittäin cooleja. John Travolta ja Samuel L. Jackson esittävät kuitenkin elokuvan parhaimpia hahmoja. Samaan aikaan todella huvittavat, sekä tyylikkäät palkkamurhaajat. Myös Uma Thurman on hyvä lähes tunnistamattomaksi maskeerattuna gangsterin heilana.
Tarantino ei ohjaajana mielestäni ole tässä vielä parhaimmillaan, mutta helvetin tyylikästä jälkeä hän on silti saanut aikaan. Sana ”cool” on todellakin paras adjektiivi kuvaamaan Pulp Fictionia. Erityismaininnan ansaitsee Vincentin ja Mian unohtumaton tanssikohtaus.
Pulp Fiction on Tarantinon paras elokuva ehdottomasti käsikirjoituksensa takia. Elokuvan ainoa miinus on, että Butchin tarinaa olisi voinut hieman tiivistää, mutta se ei kuitenkaan kokonaisuutta merkittävästi haittaa. Muut osa-alueet toimivat vähintään yhtä hyvin, mutta käsikirjoitus on se ykkönen.
Suosittelen tätä rikoselokuvien klassikkoa kaikille vähänkään elokuvista kiinnostuneille ja miksei muillekin. Se sisältää niin paljon hyvää ja viihdyttää koko kestonsa ajan, ettei siitä voi olla pitämättä.
PS. Elokuva ei ole todellakaan niin rankka ja väkivaltainen kuin annetaan välillä ymmärtää. Myös ikäraja K18 tuntuu nykyään vahvasti liioitetulta.
”Oh man I shot Marvin in the face!”
