Esihistoriallinen superhai on noussut haudasta uhkaamaan onnettomia uimareita Meksikon rannoilla. Samaan aikaan paha suuryritys Apex Communications vetelee kaapeleita ja johtoja meren alla. Mitähän seuraavaksi tapahtuu? Se pahin tietenkin. Tervetuloa pelottavien kalojen ja rintaimplanttien luvattuun maahan.
Shark Attack 3:n alku on melko perustasoista haielokuvakamaa. Siis tylsää sellaista. Kauhun tunnetta yritetään epätoivoisesti nostaa mutta tulokset jäävät laihoiksi. Isonpuoleinen hai syö vähäpukeisia pimuja ja traagisesti yksi neitokainen saadaan melkein pelastettua ennen kuin hai sitten syö sen. Tyyyyylsäääää… Puolivälin tienoilla leffa saa kuitenkin uutta potkua kun paljastuu että se iso hai olikin vasta jättiläishain poikanen ja sen emo ilmaantuu paikalle. Aina kun jättiläishaita näytetään irtoaa hyvät naurut. Otus on erittäin tökerösti animoitu ja kohtaukset joissa otus työntää naamansa vedestä ylös ja sieppaa pari onnetonta uimaria suuhunsa hakevat tahattomassa koomisuudessaan vertaistaan.
Yksikään elokuvan näyttelijöistä ei osaa näytellä. Suurin osa ylinäyttelee reippaasti tuloksen ollessa jotain huonouden tuolla puolen. Poikkeuksen tästä tekee Jennifer McShane jonka esittämä sankaritar on harvinaisen ilmeetön. Toisaalta kasvojen jäykkyys saattaa juontaa juurensa myös botoxiin. Tiedä häntä. Merenalaiset sukellusvenekohtaukset ansaitsevat muuten erityismaininnan. En tiedä jaetaanko huonoimmista erikoistehosteista Oscareita, mutta tämä elokuva ansaitsisi sen. Sukellusvenekohtaukset ovat aivan selkeästi tietokoneella animoituja. Osaan nimetä useita tietokonepelejä jotka näyttävät aidommilta. Shark Attack 3:n toimintakohtauksia on lisäksi höystetty ”näyttävillä” hidastuksilla joita on aivan liikaa.
Elokuvan alussa hupia antaa myös kohtaus jossa nuoripari suutelee toisiaan (niukkoihin) uimapukuihin sonnustautuneina rannalla. Pian pari riisuutuu uimapuvuistaan ja juoksee uimaan. Millä logiikalla he tekivät juuri näin päin? Toinen seksikohtaus löytyy elokuvan puolesta välistä. Tähän liittyy kaikkien aikojen unohtumattomin iskurepliikki:
”Yeah, me too. But you know I’m really wired. What do you say I… take you home and eat your pussy.”
Haielokuva jonka hai ei ole pelottava on kuin komedia ilman huumoria tai thrash metal ilman riffejä. Valitettavasti Shark Attack 3 vie tätä huonoutta vielä paljon pidemmälle. Elokuva ei ole tahattomien komedioiden kirkkaimpia helmiä, mutta kuitenkin yksi camp-leffojen aivottomimpia tuotoksia. Puolikin tähteä on liikaa.
