Elokuva ei ole pelkästään hieno ajankuvaus, vaan myös mukiinmenevä tarina.

18.4.2005 18:07

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: , ,
Alkuperäinen nimi:American Graffiti
Valmistusvuosi:1973
Pituus:112 min

Svengijengi ’62 on yksi hienoimmista elokuvista, jonka olen nähnyt ja top-listani viiden parhaan leffan joukossa. Tähän on yksi syy: leffa sijoittuu 60-luvun Yhdysvaltoihin ja se seuraa autoilla hurjastelevien nuorten elämää. Voi helvetti, kun olisin halunnut elää tuossa ajassa ja tuossa paikassa. Elokuva ei ole pelkästään hieno ajankuvaus, vaan myös mukiinmenevä tarina.

Leffa seuraa muutaman lukiosta valmistuneen nuoren viimeistä iltaa, ennen kuin he menevät yliopistoon. Curt (Richard Dreyfuss) on epävarma nuori mies, joka ei tiedä lähtisikö opiskelemaan Hänen ystävänsä Steve (Ron Howard) aikoo myös lähteä opiskelemaan, mutta hänen tyttöystävällänsä on painava sana siihen. Kaksi muuta nuorta eli John (Paul Le Mat) ja Terry (Charles Martin Smith) painivat omien ongelmiensa kanssa. Johnilla on autossaan ongelmia herättävä nuori tyttö ja nörttimäinen Terry haluaa tehdä vaikutuksen erääseen tyttöön, jonka on saanut kyytiinsä. Ilta etenee ja vanhenee, ongelmia kasaantuu ja niitä selvitetään ja lopussa päähenkilöiden tulevaisuus paljastetaan.

Richard Dreyfuss ja Ron Howard ovat hyviä näyttelijöitä, jotka sopivat rooleihinsa. Tuntemattomammat Paul Le Mat ja Charles Martin Smith vetävät persoonallisemmat roolit oikein kunnolla. Kannattaa muuten bongata nuori Harrison Ford, joka haluaa ajaa kilpaa erään päähenkilön kanssa. Leffan ohjaaja George Lucas on mielestäni hiukan ylihehkutettu mies, vaikka arvostankin Tähtien sota-saagaa paljon. Svengijengi ’62 on minun mielestäni kirkkaasti hänen paras teoksensa.

Jokin 50- ja 60-lukujen Amerikassa vaan kiehtoo minua. 1900-luvun puoliväli oli kiinnostava ajanjakso maailmassa ja Yhdysvalloissa. Historiankirjoissa se on lempikauteni. Tämä elokuva iskee suoraan siihen mistä pidin tuossa ajassa. Kapitalismi ja kaupallisuus ei ollut vielä muuttanut maailmaa värittömäksi ja sieluttomaksi. Nykyään kaikki on keskinkertaista ja jotenkin tylsää. Ajat olivat ennen aidompia ja jännittävimpiä. Svengijengi ’62 on kuvaus juuri niistä ajoista.

nimimerkki: Nelisilmä

Arvosteltu: 18.04.2005

Lisää luettavaa