Joskus on mukava erehtyä kunnolla. In Bruges vaikutti trailerin perusteella tavanomaiselta äijäleffalta, jossa sekoillaan, soitetaan suuta ja ammuskellaan siinä välissä. Onneksi traileri olikin vain todella huonosti tehty.
Ray (Farrell) ja Ken (Gleeson) ovat palkkamurhaajia, jotka on siirretty pois kuvioista hetkeksi. Heidät on lähetetty piiloon Bruggeen, idylliseen keskiaikaiseen kaupunkiin, joka sijaitsee Belgiassa. Tarkoituksena on viipyä siellä kunnes pomo, Harry, (Fiennes) ottaa yhteyttä. Ken, joka on kaksikosta vanhempi ja huomattavasti rauhallisempi ei ole tästä moksiskaan, vaan päättää ottaa ilon irti Bruggen historiallisista kohteista ja kauniista vanhoista rakennuksista, mutta Ray, joka ei pienenäkään historiasta pitänyt, ei oikein ole tyytyväinen nykytilaan.
”Ken, I grew up in Dublin. I love Dublin. If I grew up on a farm, and was retarded, Bruges might impress me but I didn’t, so it doesn’t.”
Onneksi Bruggessä on sentään pubeja ja hyvännäköisiä naisia. Niin ja kääpiö, tai siis lyhytkasvuinen henkilö.
In Bruges on virkistävä poikkeus. Elokuva alkaa rauhallisesti ja perustuu hyvin pitkälti Farrellin ja Gleesonin väliseen kemiaan. Onneksi sitä on. Gleeson on itse asiassa loistava. Vaikka miehet ovat työtovereita, on Kenin suhtautumisessa rämäpäiseen Rayhin jopa jotain isällistä. Gleeson saa varmasti kaiken mahdollisen irti tästä roolista. Ray näyttää alkupuolella olevan vain valittava ja kiukutteleva räkänokka, mutta tarinan edetessä hahmosta irtoaa muutakin. Ralph Fiennes miesten vähintään kummallisena pomona Harryna on ihan uskomaton. Fiennes saa riehua, revitellä ja kysellä kummallisia kysymyksiä oikein olan takaa. Harry, joka on suunnaton Brugge fani ei voi mitenkään ymmärtää, miten kaikki eivät tunne samoin tätä satumaista kaupunkia kohtaan.
“It’s a fairytale town, isn’t it? How’s a fairytale town not somebody’s fucking thing?”
Elokuvassa on todella hyvä rytmitys. Alkupuoli on melkein kokonaan Kenin ja Ryanin hersyvää toisilleen vuorotellen naljailevaa dialogia, jolle saa nauraa kunnolla. Ajoittainen julmuus yllätti ensimmäisellä kerralla. Se myös tuo tarinaan vakavamman sävyn. In Bruges onnistuu loppuun asti yhdistämään hauskan keskustelun, kummalliset tilanteet ja kuitenkin raa’an väkivallan. Tämä tehdään vielä harvinaisen tyylikkäästi. Ainoa asia, mikä tuntui hivenen päälle liimatulta, oli romanttinen sivujuoni, mutta senkin pystyi antamaan anteeksi.
Vaikka Ray käyttää elokuvan alkupuoliskon Bruggen haukkumiseen uskon, että tästä elokuvasta on vain hyötyä kyseiselle kaupungille, kuvat puhuvat puolestaan. Keskiaikaiset kivirakennukset on kuvattu todella kauniisti ja niitä näytetään paljon. Ei voi kuin yhdessä Kenin kanssa pyöritellä silmiään Rayn meuhkaamiselle.Sen lisäksi, että In Bruges on kaikkea edellä mainittua, se on myös paras matkailumainos, jonka olen koskaan nähnyt.
