Kaikki tietävät mikä Poika ja ilves on suomalaisella leffakartalla. No sehän on tietysti Suomen oma Free Willy. Elokuvasta kohistiin aika lailla ennen sen tuloa ensi-iltaan. Kysymys kuuluukin, että onko Poika ja ilves oikeasti lähelläkään ulkomaisia vastineitaan, vai oliko se vain hätäinen teos jonka sykähdyttävimmät hetket näkee jo trailerissa? Vastaus kuuluu: Sekä että.
Poika ja ilves ei ole yhtään sen kummempi leffa, kuin kertomus pojan ja luontokappaleen ystävyydestä. 12-vuotias Tomi (Konsta Hietanen) muuttaa isänsä (Antti Virmavirta) kanssa Lappiin, lähelle Suomen pohjoisinta eläinpuistoa. Isän tehtävänä onkin selvittää voidaanko eläinpuiston Leevi-ilves palauttaa takaisin Suomen luontoon. Tomi on aluksi yksinäinen mutta ystävystyy tietysti villikissan kanssa. Niin ennalta-arvattavaa…no takaisin juoneen. Tomi tekee myös voitavansa palauttaakseen Leevin takaisin luontoon, mutta eihän Leevi sopeudu luontoon.
Sitten aletaan löytää poronvasoja, jotka ovat heittäneet veivit ja kyläläisten villipetoviha yltyy aika lailla, ja sitten eräs kovanaamainen metsämies Haapala (Jarmo Mäkinen) on valmis tekemään epäillystä otuksesta selvää…ja sehän on tietysti Leevi-ilves. Niinpä Tomilla on kova savotta edessä, kun hänen on pysäytettävä Haapala, saatava takaisin kyläläisten ja läheistensä luottamus ja ennenkaikkea pelastettava heikkokuntoinen ilves luonnosta, pois salametsästäjien tähtäimistä.
Juonenkäänteitä ei siis todellakaan puutu. Mutta, mutta…jokin tässä hommassa selvästi tökkii. Vai olisiko syynä se, että sama kuvio on jo nähty Free Willyssä. En väitä, että sitä perheklassikkoa olisi lähdetty matkimaan, mutta silti hiipii puseroon sellainen tunne, että ”hei täähän on jo nähty”. Elokuvaan on sotkettu hiukan ihmissuhdedraamaa, mikä ei ole kovin hyvä juttu. Huumoria tässä ei ole paljon nimeksikään tai sitten se hautautuu kaikkien apeiden kohtauksien alle. Jos katsojan alitajunnassa pyörii koko ajan kysymys siitä miten suloisen ilveksen käy, ei todennäköisesti osaa nauraa siinä samassa sumassa. Onhan se tietysti hyvä, että leffan tärkeimmästä pointista ei ole katsojan helppoa suistua. Näyttelijäpuoli leffalla on enemmän kuin kunnossa. Konsta Hietanen vetää surullisen, äitinsä menettäneen 12-vuotiaan pojan roolin todella hyvin. Kummastuttaa vain, että tätä kaveria ei ole nähty Poika ja ilves-projektin jälkeen paljon missään. Laura Kesäleirillä nimisestä tv-sar!jasta olen hänet kai viimeksi bongannut.
Muista näyttelijöistä parhaiten mieleen jäävät ainakin Jarmo Mäkinen. Voi hitsi. Kaveri vetää loistavasti salametsästäjän roolin. Hahmosta tulee ainakin ajoittain esille se välinpitämättömyys, joka on salametsästäjän perusominaisuus. Antti Virmavirta on hyvä isän roolissa. Eikä pidä unohtaa Väinö-ilvestä, joka on niin upeaa katsottavaa kaikkien upeiden Lapin maisemien keskellä. Vaikkei se pystykään samaan kuin Keiko-valas elokuvan ulkomaisessa vastineessa…
Poika ja ilves on pienoinen pettymys. Vaikka näyttelijät ovat hyviä, elokuvan tunnetaso on jotenkin ailahteleva. Huono leffa ei todellakaan ole. Lievä ylitse ampunut mainostaminen on vain omalla tavallaan syönyt leffan viehättävyyttä. No, nyt on sekin nähty: Suomen oma Free Willy.
nimimerkki: Movie Myers
