Surukseni en voi kuin myöntää ruotsalaisten olevan suomalaisia edellä elokuvan saralla. Viimeistään Ingmar Bergmanin seitsämäs sinetti osoitti sen. Elokuvan aihe ei ole siitä ilosimmasta päästä,jos kuolema on yksi päähenkilöistä se kertoo paljon. Seuraavaksi hienoinen valoitus juoneen.
Leffa sijoittuu 1300-luvun Eurooppaan, jossa mustasurma alias rutto raivoaa pahimmillaan. Tarinan keskeisin henkilö Ristiritari Antonius Block ja hänen uskollinen, joskin kiivaasluonteinen aseenkantajansa Jöns palailevat uuvuttavalta ja vaikealta ristiretkeltä. Kodin olellessa melkein näkyvissä(noin päivan ratsastuksen päässä)he kohtaavat vieraista vähiten toivotun. Kyseessä on siis itse kuolema. Antonius saa itselleen ”lisäaikaa” haastamalla kuoleman shakkipeliin. Tämä kohtaus lienee yksi lainatuimmista elokuvan historiassa.Kuoleman takaa ajamana Antonius kohtaa ilveiliäjoukon ja tutustuu siihen kuuluvaan perheeseen, Jofiin, Mariaan ja heidän lapseensa Mikaeliin. Perheen avulla Antonius kokee hetkellisen levollisuuden tunteen ja päättää pelastaa perheen omaa kohtaloaan hyväksikäyttäen.
Ei voi kun ihmetellä miten Bergman on pystynyt näinkin synkästä aiheesta kuin kuolema loihtimaan jotain todella kaunista. Tämä elokuva on niitä joita voi sanoa ohjauksen, kuvauksen ja näyttelyn juhlaksi, kaikki toimii kerrasaan loistavasti. Leffa on erittäin syvällinen, pohdinnan varainen ja taiteellinen. Loistoleffa ja ajaton mestariteos.
nimimerkki: Laulunlapsi
