Vuonna 1984 sai alkunsa James Cameronin synkkä tulevaisuuden visio elokuvassa Terminator. Koneet ovat vallanneet maailman ja aikovat tuhota viimeisten elonjääneiden ihmisten johtajan, John Connorin, lähettämällä tappajakyborgin ajassa taaksepäin eliminoimaan hänen äitinsä ennen pojan syntymää. Mieleenpainuvassa elokuvassa nähtiin hienoja tehosteita, sekä armotonta scifi-toimintaa, höystettynä Arnold Schwarzeneggerin ja Linda Hamiltonin unohtumattomilla roolisuorituksilla.
Seuraavalla vuosikymmenellä seitsemän vuotta myöhemmin sarja sai jatkoa Cameronin ohjaamassa elokuvassa Terminator 2: Judgement Day, joka oli ensimmäistä osaa toiminnallisempi huomattavasti suuremman budjettinsa ansiosta (T2 oli tuolloin maailman kallein elokuva). Elokuva tarjosi myös hämmästyttävän upeita tehosteita, jotka näyttävät hyvältä vielä tänäkin päivänä, sekä teki poikkeuksen ollessa niitä harvoja jatko-osia, jotka nousevat jopa alkuperäiselokuvaa paremmaksi.
Aivan samaa ei voi sanoa vuonna 2003 ilmestyneestä Jonathan Mostown ohjaamasta Koneiden kapinasta, joka oli sarjan kolmas osa, edelleen Ison Arskan tähdittämänä. Vaikka elokuva noudatti lähes samaa kaavaa kahden ensimmäisen osan kanssa, oli se silti erittäin viihdyttävä toimintarymistely.
Nyt muun muassa Charlien Enkelit -elokuvista vastannut ohjaaja McG tuo Terminator-sarjaan hieman uutta henkeä sijoittamalla tapahtumat Tuomiopäivän jälkeisiin tapahtumiin vuoteen 2018, ihmiskunnan rippeistä koostuvan vastarintaliikkeen kamppaillessa koneiden kylmää armeijaa vastaan John Connorin (Bale) johtamana. Epätoivoiselta tuntuvan taistelun kuitenkin uskotaan saavan loppunsa vastarinnan löytäessä salaisen aseen koneita vastaan. Suunnitelmaan sekaantuu lisäksi mysteerinen vaeltaja Marcus Wright (Worthington), joka saattaa olla avain ihmisten voittoon.
Tulevaisuuden karusta sodasta ollaan saatu jo pieniä maistiaisia aikaisemmissa Terminator-elokuvissa flashbackien muodossa. Salvationin pölyinen, karu ja tuhoutunut maailma on luotu erittäin hienosti, vaikkei siinä olekaan sitä aivan samaa epätoivoista tunnelmaa, kuin näissä lyhyissä flashbackeissa nähdyissä kylmissä kamppailuissa. Perinteisten T-800-terminaattorien lisäksi elokuvaan on luotu muutamia aivan uusia tappokoneita, jotka ovat erittäin mukava lisä. Elokuvassa räjähtelee mallikkaasti ja toimintakohtaukset pitävät kankut suhteellisen tukevasti kiinni penkissä.
Päällisin puolin Terminator Salvationissa on kaikki kohdallaan, mutta suurin kömmäys piilee käsikirjoituksessa. Juoni on hieman ohut ja monet hahmot jäävät turhan pinnallisiksi. Alun perin elokuvaan oli tehty jo aivan erilainen käsikirjoitus, mutta sen shokeeraavan loppuratkaisun vuodettua nettiin ohjaaja McG halusi muutella sitä fanien pillastuttua. Myös Christian Bale halusi muokata käsikirjoitusta vaatiessaan saada esittää John Connoria, jonka piti alun perin olla vain esillä muutamassa kohdassa.
Nyt Christian Bale esittää Connoria tasaisen hyvin, tehden hänestä aikaista karkeamman ja tunteettomamman oloisen henkilön. Vaikka kyseessä onkin yksi Terminator-elokuvien avainhenkilöistä, tuntuu Connorin hahmo melko merkityksettömältä juonenkulun kannalta. Potentiaalisempi päähenkilö sen sijaan on Sam Worthingtonin mainiosti esittämä Marcus Wright, sekä Anton Yelchinin yhtä mallikkaasti esittämä teini-ikäinen Kyle Reese. Voisi jopa sanoa, että näiden kahden hahmon väliset kohtaukset ovat elokuvan parasta antia. Moon Bloodgoodin, Bryce Dallas Howardin ja Helena Bonham Carterin hahmot jäävät hieman irrallisen tuntuisiksi, sillä hahmoja ei pohjusteta tarpeeksi.
Fanien iloksi elokuva vilisee viittauksia ja pieniä yksityiskohtia aiempiin osiin, mutta tunnelma latistuu hieman suorastaan hölmöiltä tuntuvien epäloogisuuksien ja juoniaukkojen takia. Ovatko tekijät sittenkään katsoneet aiempia osia kovin tarkkaan? Ihmetykseksi myös Terminatoreille ominainen huumori on jätetty pois kokonaan, ellei lasketa tahattomia tyrskähdyksiä aiheuttavaa väkinäisen oloisesti mukaan ahdettua legendareplaa, tai erään vanhan tutun ruudulle tupsahtamista tietokoneella luodussa muodossa. Tosin jälkimmäiselle nauroin ihan hyvässä mielessä. Leffan sävellyksestä vastaa Danny Elfman, mutta harmikseni elokuvassa ei kuulla hirveästi musiikkia, saatika sitten edes Terminatorin tunnuskappaletta! Onneksi mukana on sentään perinteinen tytym-tym-tytym. Tiedätte kyllä mitä tarkoitan.
Terminator Salvation ei vastannut täydellisesti kaikkiin odotuksiin, mutta on silti taattua tykitystä ja tervetullut lisä sarjaan. Leffa toimiikin parhaiten jos sitä ei liikaa vertaile kahteen ensimmäiseen osaan. Vaikka tietynlaista Terminator-elokuvan fiilistä ei tästä tullutkaan ja hommasta puuttuu selvästi se painostava uhka, joka oli läsnä edellisissä filmeissä, viihdyin mainiosti parituntisen elokuvaa katsoessa. Elokuvan loputtua jäi pakostakin sellainen tunne, että tämä on vain alkua kokonaan uudelle sodantäytteiselle Terminator-trilogialle. Katsotaan mitä aika tuo tullessaan.
